"Kyllä nais-etuliite siihen tarvitaan", sanoo Katariina Salo naisteatterifestivaaleista. "Emme halunneet vain festivaalia sanalla teatteri. Tämä on naisten tekemän teatterin kohtauspaikka."
Salo on yksi Elämys Eukoista ja puuhanaisista, jotka järjestävät Euroopan Naisteatterifestivaalit Torniossa ja Haaparannalla. Torstaina avattu ja sunnuntaina päättyvä festivaali on jo neljäs, mutta se pääsi vasta nyt opetusministeriön tapahtumatuen piiriin.
"Olemme saavutuksesta ylpeitä, että pääsimme momentille. Kyllä kulttuuriministeri Tanja Karpela on jotakin saanut aikaan", Salo kiittelee.
Tosin jo Suvi Lindén ehti kulttuuriministerinä lupailla, että seuraavaksi on tämän festivaalin vuoro. Sitten Lindén kompastui golfkenttään.
Haaparannan teatteriyhdistys on tänä vuonna festivaalin järjestelyissä ja rahoituksessa aiempaa vahvemmin Elämys Eukkojen rinnalla. "Kulttuuri on yhtä tärkeää kuin saada Ikea Haaparantaan", kiteytti tuntoja Haaparannan kunnanneuvos Sven-Erik Bucht.
Naisteatterifestivaali kokoaa teatteriryhmiä ja yksittäisiä esiintyjiä ympäri maailman, kolmelta mantereelta - vain Afrikka puuttuu. Festivaalille haki 70 ryhmää, yhteydenottoja tuli peräti sata.
Miehiä on lähes
yhtä paljon
"Torniossa ja Haaparannalla kohtaavat neljän päivän aikana aivan erilaisista kulttuureista tulevat naisteatterintekijät. Teatteri on näissä maissa hyvin erilaisessa vaiheessa", määrittelee Katariina Salo. "Ei esimerkiksi ole olemassakaan srilankalaista naisteatteriryhmää. Se vaatii sen, että mukana on myös miehiä."
Salo huomauttaa, että naisteatterifestivaaleilla on miehiä muutenkin lähes yhtä paljon kuin naisia: ohjaajia, näyttelijöitä, muusikoita, teknistä henkilöstöä. Sen sijaan käsikirjoittajat ovat pääosin naisia.
"Useimmat jutut ovat syntyneet naisten omasta tekemisen ja sanomisen halusta. Tässä ajassa naisille tärkeitä aiheita ovat kodittomuus ja kaipuu löytää henkilökohtainen ja kulttuurinen identiteetti."
Yli rajojen -aihe workshopissa
Samat kysymykset ovat pääosassa myös saksalais-kanadalaisen tanssijan, koreografin ja näyttelijän Isabel Mohnin vetämässä workshopissa Yli rajojen. Siinä vierasta ja outoa tunnustellaan kontakti-improvisaation ja liikeilmaisun keinoin.
"Naisteatterifestivaali on tärkeä tapahtuma. Naisten on edelleen vaikea saada esiintymistilaisuuksia. Klassinen näytelmäkirjallisuus on hyvin miehistä hamleteineen ja macbetheineen", arvioi workshopin osanottaja Valdís Arnardóttir Islannista.
Tukholmalainen
minä itse tyttönä
Hyvä esimerkki festivaalin tematiikkaan mainiosti istuvasta esityksestä on nuoren tukholmalaisen Ellen Spensin itse käsikirjoittama ja esittämä Föreställningen om mig själv som en flicka (Esitys minusta itsestäni tyttönä).
Spens kertoo, että esityksen taustalla "kummittelee" ranskalaisfilosofi Hélène Cixous. Mutta sitä ei katsojan tarvitse tietää, sillä tarinan lähtökohta on muuten hyvin subjektiivinen. Tekijä tahtoo teatterin, tanssin, esineteatterin ja ääni-ilmaisun avulla luoda kuvia, joihin katsoja voi reagoida, eläytyä, samastua.
Valdís Arnardóttir tarkastelee naisten historiaa ja historiaan kirjoitettua roolia esityksessään The saga of Gudridur (Gudridurin saaga). Se on koottu kahdesta eri lähteestä: Erik Punaisen saagasta ja Grönlantilaisten saagasta. Esityksessä matkataan viikinkien mukana Norjasta Islantiin, Grönlantiin ja Amerikkaan. Piipahtaapa Gudridur paavinkin pakeilla selvittelemässä pakanoiden ja kristinuskon asioita.
Naisteatterifestivaalien ohjelmassa tänään: seminaari teatterin identiteetistä Missä menet teatteritaide kello 9-11 Aineen taidemuseossa, esityksiä kello 13-19.30 Tornion järjestötalolla, seminaarin koululla ja Folkets Husissa. Päättäjäisjuhlat ja palkintojen jako Vandrarhemmet, Haaparanta kello 20.30.