Raivon hyy­ty­mä, tuulen ku­ris­tu­si­kee­seen nos­tet­tu

Helsinki "Huviloiden yllä santelipuut / vuoret / äreä / vartaaseen lävistetty kalloni / raivon hyytymä, tuulen kuristusikeeseen nostett

_
_
Kuva: FRAN CAFFREY

Helsinki "Huviloiden yllä santelipuut / vuoret / äreä / vartaaseen lävistetty kalloni / raivon hyytymä, tuulen kuristusikeeseen nostettu, / puree kurittajaansa kuin koira."

Irlantilaissyntyinen nobelisti Samuel Beckett (1906-1989) oli yksi 1900-luvun merkittävimmistä näytelmä- ja proosakirjailijoista. Hän oli myös suuri lyriikan taituri. Hänen ensimmäinen itsenäinen kaunokirjallinen julkaisunsa olikin runo, Whoroscope vuodelta 1930. Niin myös hänen viimeisenä valmistunut tekstinsä, Comment dire -runon englanninkielinen versio vuonna 1989.

Vastikään ilmestynyt Miten sanoa - Runoja vuosilta 1930-1988 (Basam Books) tuo Beckettin lyriikan suomalaisen lukijan ulottuville. Caj Westerberg on suomentanut teokseen yhtä runoa lukuun ottamatta kaikki ne runot, jotka kirjailija itse valitsi julkaistaviksi vuonna 1986 ilmestyneessä teoksessa Collected Poems. Lisäksi kirjassa on suomennos Comment dire -runosta.

"Tarpoen kiiruhdan kärsineillä jaloillani eteenpäin / punakkana sinelmäistä kanavaa seuraten; / Parnellin sillan luona viimeisiään vetävä proomu / lastina nauloja ja hirsiä / keinuttaa itseään soljuvasti sulun vaahtoavassa keljassa, / vastarannalla joukko varjopuolen kulkijoita näyttäisi / korjaavan kansipalkkia."

- Beckett on sekä näytelmissään että proosassaan viiltävä poeettinen näkijä, kirjoittaa Westerberg kirjan saatteessa. - Hänen varsinainen runotuotantonsa on kuitenkin muuhun tuotantoon verrattuna suppea.

Beckettin ainoa varsinainen runokokoelma ennen koottuja ilmestyi vuonna 1935. Echo's Bones and Other Precipitates sisälsi kolmetoista runoa. Sekä englanniksi että ranskaksi kirjoittanut kirjailija jatkoi ja uudisti modernin lyriikan perinnettä oivaltavasti.

Miten sanoa -teoksessa suomennoksen rinnalla on aina myös alkuteksti, joko englanniksi tai ranskaksi.

"Sitten, kilometrien matkalla ei muuta kuin tuuli / ja vedessä yhtä matkaa ryömivät juovat / ja tasangon irvikuvan yli / etelän vuorille avautuva maailma / ja viheliäisen vihreäksi vääntyvä kuolleena syntynyt ilta / joka lannoittaa yön sientä, / mitätöity mieli / haaksena tuulessa."

Lainaukset runosta Enueg I.

Ilmoita asiavirheestä