Ranskan pääministeri väläytti jo mahdollisuutta, että kuohuntaa aiheuttavaa lakia nuorten irtisanomissuojasta voidaan muuttaa. Maan herääminen globalisaation haasteisiin on hidasta.
Ranskan kaduilla on kuohunut jo parin viikon ajan. Joka puolella maata on osoitettu mieltä ja huudettu iskulauseita Dominique de Villepinin hallituksen laatimaa, nuorten työntekijöiden irtisanomissuojaa koskevaa lakia vastaan. Uuden lain mukaan alle 26-vuotias työntekijä voidaan irtisanoa kahden ensimmäisen työvuoden aikana ilman erityistä syytä.
Laki voi äkkipäätään kuulostaa nuorten syrjinnältä. Niin sen näkevät mielenosoittajat. Ajatus nuorison asettamisesta muita huonompaan asemaan koskettaa tunteita. Sillä ei tunnu olevan merkitystä, että nopean irtisanomisen uhka poistuu jokaisen työntekijän kohdalla 26 ikävuoden tullessa täyteen.
Ranskassa väen kokoaminen kaduille kymmenin ja sadoin tuhansin on onnistunut pienemmissäkin kiistoissa. Viime päivien joukkomielenosoitukset ovat ranskalaista poliittisen kulttuurin perinnettä, jossa kaduille lähtemisen mahdollisuus tuntuu olevan lähes yhtä tärkeä kuin se asia, jonka puolesta mieltä osoitetaan. Nyt yksiin osuvat Ranskan ammattiliittojen, opiskelijoiden ja lukiolaisten päämäärät sekä vasemmiston sisäpoliittiset tavoitteet.
Ranskalaistavaikuttamisen tapaa voi jossain määrin jopa ihailla. Kansa ei nurkumatta alistu mihin tahansa vallanpitäjien päätöksiin. Näinä päivinä Ranskan mielenosoittajat kuitenkin taitavat ampua päin omia joukkoja, nimenomaan nuoria. Tuoreiden lukujen mukaan yli 20 prosenttia maan 18-25-vuotiaasta työvoimasta on työttömänä. Maan kokonaistyöttömyysaste on alle 10 prosenttia. Erityisen vaikea nuorten työllisyystilanne on niissä maan köyhimmissä lähiöissä ja yhteisöissä, joista leimahtivat viime marraskuun rajut nuorisomellakat.
Nyt Ranskan hallitus haluaa pudottaa nuorten työhönottokynnystä ja helpottaa siten heidän työllistymistään. Pääministeri de Villepin totesi nuorten työnsaannin olleen epävarmaa Ranskassa jo kahden vuosikymmenen ajan. "Kieltäydyn tekemästä asialle mitään", hän perusteli lakia.
Tahtojen taiston kumpikin osapuoli on siis huolestunut samasta asiasta, nuorten työllisyydestä. Parannuslääkkeestä vain ollaan täysin päinvastaista mieltä. Samalla kiistaa käytetään myös sisäpoliittisen taistelun aseena. Oikeistolainen de Villepin on yksi Jacques Chiracin varteenotettavimpia seuraajaehdokkaita ensi vuoden kevään presidentinvaaleissa. Moni sekä vasemmalla että oikealla haluaa nähdä pääministerin epäonnistuvan.
Kamppailuakäydään Ranskassa yhä kovenevin panoksin. Ensi tiistaina järjestetään ammattiliittojen julistama valtakunnallinen yleislakko. Pääministeri de Villepin on tästä huolimatta ilmoittanut, että lakia ei kumota. Pienen signaalin jouston mahdollisuudesta hän on kuitenkin antanut. Hän ilmoitti, että lain suomaa kahden vuoden vapaata irtisanomisaikaa saatetaan lyhentää. Ainakaan toistaiseksi tämä myönnytys ei ole vastapuolta rauhoittanut.
Pohjimmiltaan kiistassa on kyse siitä, kykenevätkö Ranska ja ranskalaiset mukautumaan niihin haasteisiin, joita talouden globalisaatio myös heille aiheuttaa. Se, mikä toimi työelämässä viisi tai kymmenen vuotta sitten, ei toimi enää, eikä ainakaan tulevaisuudessa, niin kipeää kuin tosiasioiden tunnustaminen tekeekin. Samojen haasteiden edessä on käytännössä koko Eurooppa, jonka johtajat etsivät tänään ja huomenna selviytymisreittejä Brysselin EU-huippukokouksessa.