Lapin tiepiiri on käynnistänyt valtatieltä 21 Saarikoskelta Raittijärvelle johtavan polkutien kunnostamisen. Tiepiiri käyttää uusittavien pitkospuiden aluspuina käytöstä poistettuja puhelintolppia, jotka on aikanaan kyllästetty arseenilla.
Käsivarren paliskunnan alueella asuvat ihmiset seuraavat huolissaan myrkkytolppien käyttämistä mönkijätien materiaalina. Maastoon on tuotu yli tuhat täyspitkää CCA-kyllästettyä puhelintolppaa, joiden sahaaminen on aloitettu Kivijärven läheisyydessä. CCA-kyllästetyt tolpat luokitellaan ongelmajätteeksi.
Kivijärven rannalla mönkijätien varrella asuva Leena Valkeapää kertoo, että paikalliset asukkaat ovat huolestuneita elinympäristöstänsä mahdollisesta pilaantumisesta.
"Asukkaat eivät tiedä, minkälainen aikapommi maahan mahdollisesti jää.On tiedossa, ettei arseenilla kyllästetty puu saa olla ihmisten tai eläinten ravinnon, ravintokasvien tai juomaveden kanssa kosketuksissa. Arseenitolppien läheisyydestä ei myöskään ole turvallista juoda vettä", hän sanoo.
Pitkospuut kuitenkin halkovat ihmisten elinpiirin, lähteitä pulppuavan Namakkavuoman, joka on myös porojen keskeistä laidunmaata. Lisäksi retkeilijät käyttävät reittiä paljon.
Lapin tiepiiri käynnisti mönkijätien pitkosten suunnittelun alkuvuodesta. Puhelintolpat kuljetettiin tietyömaan alkupäähän kevätkelien aikana.
Tiehallinto on saanut Lapin ympäristökeskukselta luvan vanhojen puhelinpylväiden käytölle. Sen sijaan metsähallitus ei suosittele arseenitolppien käyttämistä.
Paikallisten asukkaiden lisäksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on vaatinut myrkkytolppien vaihtamista ympäristöystävällisempään materiaaliin.
CCA-kyllästettyä puuta ei saa luovuttaa yksityisille kuluttajille, mutta esimerkiksi tielaitos voi käyttää tolppia maanvastaisena rakenteena.
Ruotsissa vanhojen arseenitolppien käyttö on kokonaan kielletty.
Lapin ympäristökeskuksen vesistöpäällikön Jari Pasasen mielestä paikallisten asukkaiden huoli on perusteltua, varsinkin jos kyllästettyjä tolppia sijoitetaan lähde- ja juomavesipaikoille. Hän painottaa, että aroissa paikoissa olisi syytä miettiä muita ratkaisuja eli joko kiertää vesipaikat tai vaihtaa niillä kohdin puumateriaalia.
Paikalliset asukkaat kuitenkin pelkäävät juomavetensä ja ympäristön puolesta. Leena Valkeapää kysyy, onko varmuutta, kuinka paljon arseenia tolpat sisältävät? Mitä tapahtuu, kun tolppia pilkotaan? Mitä myrkkytolpille tapahtuu kosteassa maassa? Miten kaikki tämä vaikuttaa ympäristöön?
Arseenitolpat on määritelty ongelmajätteiksi, joiden hävittäminen pitäisi tapahtua valvotuissa olosuhteissa. Asukkaat ihmettelevät, halutaanko vanhat tolpat sijoittaa mönkijätien alle sen vuoksi, koska se on halvempi tapa päästä niistä eroon.
Vanhojen kyllästettyjen tolppien käyttöikää on vielä jäljellä kymmeniä vuosia, mutta rakentaja on velvollinen keräämään puut pois, kun rakenteet ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Maasto ei voi olla pylväiden loppusijoituspaikka.
Leena Valkeapää pitää outona, kun tolpat ensin tuodaan erämaahan veronmaksajien rahoilla ja sitten aikanaan kerätään pois. Hän uskoo, että myös ympäristöjärjestöt kiinnostuvat myrkkytolpista.