Poliisissa on yleistynyt käytäntö merkitä raiskauksen tutkimuspaperit ei rikos -tekstillä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Tilastokeskus julkaisivat torstaina tutkimuksen, jonka mukaan merkinnän käyttö on kolminkertaistunut vuoden 1999 jälkeen.
Tutkijan mukaan poliisi voi kuitata tutkimuksiaan ei rikos -merkinnällä, vaikka raiskaus olisikin todennäköisesti tapahtunut.
"Merkintää on käytetty epäyhtenäisesti, hyvin monenlaisissa tapauksissa", tutkija Heini Kainulainen kertoo. Hän ei osaa sanoa, mistä merkinnän yleistyminen johtuu. Asia vaatisi tarkempaa tutkimusta.
Poliisi on saattanut käyttää merkintää, jos tekijän jäljille ei ole päästy tai jos juttu on haluttu jättää avoimeksi. Vuonna 2003 poliisi leimasi 52 epäiltyä raiskausta ei rikos -merkinnällä. Tämä oli yhdeksän prosenttia kaikista poliisille ilmoitetuista raiskauksista.
Yleensä merkintää on kuitenkin käytetty silloin, kun raiskausta ei esitutkinnan perusteella todennäköisesti ole sattunut.
Vaikea näyttää toteen
Lääninylikomisario Matti Pajala Oulun lääninhallituksesta myöntää, että raiskausepäilyt jäävät "hämmästyttävän usein epäselviksi." Raiskauksille on vaikea saada riittävästi näyttöä.
"On vaikea selvittää tapauksia, joissa on vain väite väitettä vastaan", Pajala sanoo.
Kaiken lisäksi vakaviin rikoksiin, jollainen raiskaus on, vaaditaan tavallista kovempi näyttö. Niin sanotun todennäköisyysasteen on ylitettävä 50 prosenttia, ennen kuin asia etenee syytteeseen.
Syytteet yleistyneet
Poliisin tutkimuksissa ei rikos -merkinnän saaneet tapaukset yleistyivät vuoden 1999 jälkeen, jolloin seksuaalirikosten rangaistussäännöksiä muutettiin. Raiskauksista tuli virallisen syytteen alaisia rikoksia, kun ne aikaisemmin olivat asianomistajarikoksia.
Tämä johti kenties tutkinnan ruuhkautumiseen. Ennen lakimuutosta vuonna 1998 poliisille ilmoitettiin 463 raiskaustapausta. Vuoden 1999 jälkeen poliisi on saanut 535 ilmoitusta vuosittain.
Samalla kun poliisi on joutunut kuittaamaan entistä useamman tapauksen ei rikos -merkinnällä, syyttäjälle edenneet tapaukset ovat alkaneet johtaa syytteisiin. Lakimuutoksen jälkeen syytteiden osuus raiskausilmoituksista lisääntyi 10 prosentista 15:een.
Tuomiot törkeästä raiskauksesta, raiskauksesta tai sukupuoliyhteyteen pakottamisesta eivät silti juurikaan lisääntyneet.
Pieni osa tulee ilmi
Selvästi suurin osa raiskauksista jää yhä vain uhrin ja tekijän tietoon. Vuoden 1998 kyselytutkimuksen (Heiskanen & Piispa) mukaan vain kahdeksan prosenttia raiskatuista naisista ilmoittaa asiasta poliisille.
Tutkija Heini Kainulainen arvelee, että viime vuosina tilanne on parantunut vain vähän. "Piilorikollisuuden määrä on todella suuri."