Oikeusministeriössä valmistellaan raiskausrikosten lainsäädäntöön muutoksia. Ministeriö on laatinut pykälien muuttamiseksi lukuisia ehdotuksia, jotka toteutuessaan johtavat entistä useamman raiskausrikoksen päätymiseen tuomioistuimiin. Niiden myötä nykyistä useammat teot tulkitaan raiskauksiksi.
Ehdotukset ovat kannatettavia, sillä ne kääntävät raiskausrikosten tarkastelun enemmän uhrin näkökulmaan.
Paras ehdotus on se, että syyttäjän syyteoikeutta rajoittavat pykälät kumotaan jolloin loputkin seksuaalirikokset muutetaan yleisen syytteen alaiseksi. Enää seksuaalirikoksen uhri ei voisi itse päättää, haluaako hän tekijälle rangaistuksen vai ei. Nyt esimerkiksi sukupuoliyhteyteen aikuisen pakottanut voi päästä pälkähästä, jos uhri ei vaadi tekijälle rangaistusta.
Nykylainsäädännön vuoksi esimerkiksi oman puolisonsa raiskannut on saattanut päästä luikertelemaan vastuustaan. Julman rikoksen tehtyään hän on voinut pyydellä anteeksi puolisoltaan ja saada tämän uskomaan, ettei asiaa kannata viedä eteenpäin. Hän on voinut saada puolison keskeyttämään myös jo aloitetun rikosprosessin.
Syytettä ei nykylain mukaan voi raiskauksesta nostaa jos se on uhrin vakaa tahto. Todellisuudessa uhrin vakaa tahto voi olla yhtä kuin tekijän vakaa tahto. Se, kumman tahdosta todellisuudessa on kyse, on käytännössä mahdoton viranomaisen selvittää.
Toteutuessaan uudistus johtaa toivottavasti siihen, että puolisoihin kohdistuva painostus vähenee. Nykyinen asianomistajan eli uhrin tahdosta riippuva oikeusprosessi on liian raskas uhrin kannettavaksi. Vetovastuu pitää siirtää syyttäjälle.
Tutkimusten mukaan huomattavan suuri osa raiskauksista tapahtuu lähisuhteissa. Uhrien halukkuus viedä tekoja eteenpäin näkyy suoraan ilmoitettujen rikosten määrässä.
Siirtämällä loputkin raiskausrikokset yleisen syytteen alaisiksi annetaan vahva yhteiskunnallinen viesti. Se kertoo, ettei seksuaalirikoksia suvaita meillä missään olosuhteissa, vaan jokainen teko on rikos ja sen tekijä tulee saattaa vastuuseen.
Seksuaalirikoskaan ei ole yksityisasia, josta voi tietyissä olosuhteissa selvitä sanktiotta.
Seksuaalirikoslainsäädännön uudistuksilla on viime vuosina Suomessa otettu askeleita oikeaan suuntaan. Niiden myötä raiskausrikosten rangaistuskäytäntö on jatkossa olennaisesti muuttumassa.
Syytä onkin. Raiskausrikosten nykyisiä rangaistuskäytäntöjä selvitettäessä on havaittu, että tuomitut rangaistukset liikkuvat yleensä asteikon keskivaiheen alapuolella. Tuntuu, että eniten käytetään asteikon ensimmäistä neljännestä. Vaikka rangaistuskäytännöissä on tuoreimpien otosten mukaan havaittavissa hienoista nousua, ei se vieläkään riitä.
Syyttäjien tulee vaatia seksuaalirikoksista nykyistä kovempia rangaistuksia ja tuomioistuinten tulee myös langettaa niitä. Esimerkiksi raiskauksesta voisi lätkäistä maksimissaan kuuden vuoden vankeustuomion. Milloin viimeksi näin tehtiin? Rangaistusmaksimit on laadittu sitä varten, että niitä tarvittaessa käytetään. Ei niitä kannata vielä pahemman tapauksen paljastumisen pelossa karttaa.
Seksuaalirikokset ovat rikoksista haavoittavimpia. Ne loukkaavat seksuaalista itsemääräämisoikeutta ja henkilökohtaista koskemattomuutta. Pahimmillaan ne vievät uhrin työkyvyn ja järkyttävät mielenterveyttä. Ne vaikuttavat seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, vanhemmuuteen ja koko elämään.
Uhriystävälliseen seksuaalirikosprosessiin sekä uhrien auttamiseen ja suojelemiseen pitää kiinnittää huomiota. Nykyinen uhrin vakaasta tahdosta riippuva malli on kohtuuton järkyttävän rikoksen kohteeksi joutuneille ihmisille. Pahimmillaan se aiheuttaa sen, että rikoksen traumatisoimat uhrit traumatisoituvat uudelleen.