Rais­kaus oli ta­van­omai­nen ase Kongon si­säl­lis­so­das­sa

Aseistautuneet kapinalliset veivät Dunia Mangwen mukanaan, kun hän oli menossa kirkkoon kahden ystävänsä kanssa. Tytöt raahattiin pusikkoon, sidottiin ja raiskattiin kerta toisensa jälkeen.

Aseistautuneet kapinalliset veivät Dunia Mangwen mukanaan, kun hän oli menossa kirkkoon kahden ystävänsä kanssa. Tytöt raahattiin pusikkoon ja sidottiin. Seuraavien viikkojen aikana heidät raiskattiin kerta toisensa jälkeen.

Dunian tarina on järkyttävä mutta yleinen Kongon demokraattisessa tasavallassa, missä kilpailevat aseelliset joukkiot hallitsivat syrjäisiä kolkkia häikäilemättömin ottein viisivuotisen sisällissodan aikana. He ottivat kylistä saalikseen mitä halusivat ja raiskasivat uhrinsa säälimättä. Rangaistusta ei tarvinnut pelätä.

YK-järjestöt arvioivat, että tuhansia naisia - viisivuotiaista pikkutytöistä aina 80-vuotiaisiin vanhuksiin - joutui sodan aikana raiskauksen ja pahoinpitelyn uhriksi.

"Missään muussa konfliktissa ei raiskauksen uhreja ole ollut yhtä paljon", sanoo Maailman ruokajärjestön WFP:n tiedottaja Christiane Berthiaume.

Avustustyöntekijöiden mukaan joukkiot ottivat tavakseen raiskata naisia ja tyttöjä aina hyökätessään kyliin ja kaupunkeihin.

Kongon tilanteen rauhoituttua monet raiskaajat kuuluvat nyt maan vastaperustettuun armeijaan. Syyllisten saaminen oikeuden eteen on vaikeaa, sillä päälliköt suojelevat taistelijoitaan.

Ilmoita asiavirheestä