Jääkiekon A-maajoukkueen päävalmentaja Raimo Summanen ei lupaa Suomen huippukiekkoilun kurssiin nopeaa käännöstä. Pelaajavuosiltaan peräänantamattomuudesta tunnettu Summanen ei toki malta haudata taistelukirvestä. Hän uskoo, että perinteinen altavastaajan asema sopii Suomelle.
Summanen, 41, johtaa maajoukkueensa torstaina kotiyleisön tutkivan silmän alle. Suomi isännöi EM-sarjan Helsingin-turnausta, jossa menestys on ollut huima. Leijonat on voittanut seitsemän kertaa pelatun turnauksen kuudesti. Vain marraskuussa 1997 tuli huti, kun Ruotsi kiilasi ykköseksi ja Suomi jäi peränpitäjänä neljänneksi.
Melkein yhtä hyvä Suomen osumatarkkuus on ollut maajoukkueiden EM-sarjan kokonaiskilpailussa. Taskussa on viisi kokonaisvoittoa seitsemästä mahdollisesta.
Viime kevään MM-kisaromahduksen jälkeen uuden päävalmentajan arvio Suomen huippukiekkoilun tilasta ei voi olla kovin mairitteleva.
"Ei kannata tuijottaa yhteen turnaukseen, se ei anna oikeaa kokonaiskuvaa. Olen yrittänyt katsoa, mitä suomalainen jääkiekko on ollut kymmenen viime vuoden aikana. Johtopäätös on, että parin, kolmen viime vuoden aikana on näkynyt merkkejä, että olemme taantumassa", Summanen pohtii.
Yhteistyössä
mahdollisuus
Summanen ei ole arvioineen yksin. Jopa Suomen jääkiekkoliiton johtoportaassa sen kabinettiketjua myöten on vähitellen havahduttu, että 1990-luvun puolivälin päivänpaisteiset ajat ovat takana.
Jääkiekkoliiton puheenjohtaja, Suomi-kiekon vahva mies Kalervo Kummola totesi keväällä Leijonien Ruotsille kärsimän MM-puolivälierätappion jälkeen, että "tähdet puuttuvat, juniorityö on turhan totista".
Summaselta riittää ymmärtämystä, ettei Saku Koivun ja Teemu Selänteen kaltaisien taitopelaajien perinteelle hevin löydy jatkajia.
"Tämä on pieni maa. Pelkässä pelaajavertailussa me ei pärjätä isommillemme. Pitää hakea muita, omia vahvuuksia. On myös hyväksyttävä, että me ollaan parhaimmillaan haastajana. Altavastaajan asema sopii Suomelle."
"Se, millä me voidaan menestyä, on yhteistyö. Että koko jääkiekkoväki maajoukkueesta, sen pelaajista ja valmentajista seuravalmentajiin ja -pelaajiin vievät hommaa eteenpäin yhdessä."
Summanen törmäsi yhteistyön koukeroisuuteen alkusyksystä, kun hän kokosi A-maajoukkuetta EM-sarjan avausturnaukseen Tshekkiin.
Päävalmentaja esitti toiveen, että rakentaessaan ensi kevään MM-kisajoukkuetta hän on kiinnostunut muutaman SM-liigapelaajan palveluksista useammassakin kuin kahdessa EM-turnauksessa. Se taas on SM-liigan ja Jääkiekkoliiton keskenään sopima turnausmäärä yhtä pelaajaa kohti, jotta rasitus ei kasva kohtuuttomaksi.
Rajasta on joustettu ennen ja joustettaneen tälläkin kaudella. Summanen kehottaa miettimään kokonaisuutta. Se, mikä hyödyttää maajoukkuetta, todennäköisesti hyödyttää SM-liigaseuraa. Vuoden 1995 maailmanmestaruus houkutteli uutta yleisöä jääkiekkokatsomoihin kosolti.
"Kahden EM-turnauksen määrä on ainoana maana käytössä Suomessa. Voi kysyä, onko SM-liigapelaaja tasa-arvoinen Keski-Euroopassa pelaavan kanssa, jos ajatellaan EM-turnauksia näyttöpaikkoina", Summanen huomauttaa.
EM-turnauksilla sama
paino keskenään
Suomi aloittaa Helsingin-turnauksen torstaina Venäjää vastaan. Vaikka kotiturnaus muovaa suurelle yleisölle mielikuvaa Leijonista ja sen virkaiältään nuoresta päävalmentajasta kuvaa, Summanen ei häkelly.
"Nämä neljä EM-turnausta ovat tasa-arvoisia keskenään", hän sanoo.
EM-sarjasta ovat Helsingin-turnauksen jälkeen vuorossa joulukuussa perinteinen joulun alusturnaus Moskovassa ja ensi vuoden helmikuussa Ruotsin-turnaus Tukholmassa.
Aroilta piiskaava tuuli ja joulukuun pakkaset eivät houkuttele pelaajia Moskovaan. Kokeneemmat maajoukkuekiekkoilijat ovat viime vuosina saaneet "armon" jäädä kotioloihin, kun Moskovassa Leijoniin on ajettu sisään uusia kasvoja.
Summanen keikauttaa kuluneen asetelman päälaelleen. Hänen mielestään Moskovan-turnauksella voi olla mitä suurin merkitys.
"Jos ajattelisikin niin päin, että joka Moskovassa pärjää, se on kova jätkä ja pärjää missä vaan. Suomi kun ei ole jouluturnausta koskaan voittanut", päävalmentaja filosofoi.