Aksun uutuusalbumi
Apinat kuuluu eläintarhaan
ilmestyy 11. marraskuuta
www.aksu.fi
www.myspace.com/aksunaksu
Aksu tunnetaan yhä ensimmäisen pitkäsoittonsa nimen mukaisesti
Suomen vanhimpana
tenavatähtenä.
Aksun takaa löytyvähelsinkiläinen graafinen suunnittelija ja muusikko Aki Ala-Kokko ei kuitenkaan halua leikkiä Aksun kanssa roolileikkiä. Hänelle itselleen Aksu ei ole koskaan edes ollut varsinainen roolihahmo.
Aksun taival sai alkunsa, kun Ala-Kokko hankki tietokoneen ja opetteli tekemään midi-avusteista musiikkia. Sitä ennen Ala-Kokko oli soittanut brittipoppia ja ollut mukana eräässä taiteellisemmassa projektissa.
"Aksu syntyi aikoinaan siitä riemusta, että pystyin tekemään uusilla laitteilla uusin tavoin musiikkia. Nyt se vaihe on tosin jäänyt enemmän taka-alalle. Uudella levyllä soivat perinteisemmät instrumentit, kitara, basso ja rummut. Se on enemmän bändisoitantaa, vaikka olenkin soittanut kaiken itse", Ala-Kokko kertoo.
Ennen kaikkea Aksu syntyi tarpeeseen tehdä hyviä biisejä. Niitä onkin tullut melkoista tahtia, esikoisalbumin biisit syntyivät muutamassa tunnissa.
"Musiikin tekeminen on minulle kuin tietokonepelien pelaaminen jollekin. Teen biisejä, koska nautin siitä. Kun olen saanut biisin valmiiksi, peli on pelattu läpi. Paukuttelen itseäni selkään, ja rupean tekemään seuraavaa biisiä."
Aksun ehdoton käyntikortti ovat olleet naiivin humoristiset sanoitukset.
Aksun ensimmäisiä tekstejä rustatessaan Ala-Kokko ei oikeastaan edes ajatellut niiden hovikelpoisuutta. Ennemminkin hän oli vain tyytyväinen, että tekstiä ylipäätään syntyi. Kyseessä kun olivat miehen ensimmäiset kokeilut suomen kielellä.
"Tekstien tekeminen on minulle edelleen vaikeaa. Ehkä sitä hieman helpottaa, että yritän tuoda sinne huumoria", Ala-Kokko toteaa.
"Minulla on kyllä monia sellaisiakin biisejä, joista en itsekään tajua, mistä niissä oikein laulan. Ehkä se kertoo suhtautumisestani. Minulle on tärkeätä, että jotain vain tulee pihalle."
Aksun kaksi ensimmäistä levyä, Suomen vanhin tenavatähti (2006) ja OIOIOI (2007), ovat saaneet melko ristiriitaisen vastaanoton. Lehdistötiedotteen mukaan arvosteluissa Aksua on sekä kehuttu taivaisiin että uhattu tappaa.
"Aksu teilattiin usein suorilta käsin vain sen takia, että musiikki oli naivistista ja kuulosti tosi nopeasti tehdyltä. Eivätkä oletukset suinkaan osuneet väärään. Joku varmaan ajattelee, että miten musiikkikentällä voi olla firmoja, jotka kustantavat tällaiselle tyypille levyjä, vaikka maailmalla on osaavampiakin tekijöitä", Ala-Kokko miettii.
"Luulen, että se liittyy jonkinlaiseen sisäsiittoisuuteen tai katkeruuteen. Aina kun tulee vähän uudenlaista musiikkia, joku pelästyy, että mitä vittua täällä tapahtuu. Ylpeänä myönnän, että kyllähän Aksu on raikastanut ja venyttänyt ajatusmalleja siitä, millaista musiikkia voi kuunnella."
Marraskuun alussa markkinoille putkahtava kolmas albumi Apinat kuuluu eläintarhaan tavoittelee tietoisesti entistä laajempaa kuulijakuntaa.
Suuntaaminen sympaattisesta syntsapopista perinteisen bändisoiton suuntaan herättää epäilyksiä siitä, ovatko musiikistakin enimmät särmät hioutuneet pois.
"Itsekin vähän pelkään sitä. En ole kuullut vielä kommentteja, kun toistaiseksi ainoastaan levy-yhtiön miehet ovat kuulleet levyn, ja he sanovat, että se kuulostaa stadionrockilta."
Aksun omatkin juuret ovat yhä vahvasti esillä. Tekstipuolella on luvassa niin vakavuuksia kuin pähkähulluuksiakin.
"En halunnut mitään kymmenen biisin vitsikiteymää. En jaksa oikein itsekään kuunnella ekojen levyjeni huumoria yhteen putkeen. 40 minuutin kesto on vitsille kuin vitsille vähän liikaa."