Raha- ja luottomarkkinoiden myllerrys alkoi elokuussa, keskellä eurooppalaista kesälomakautta. Saksassa pienehkö yksityinen pankki joutui toisen pankin haltuun, koska rahat olivat lopussa. Ranskassa suurehko pankki ilmoitti lopettavansa kaupankäynnin rahasto-osuuksillaan, koska se ei pystynyt määrittelemään niille hintaa.
Tämä oli vasta alkua. Rahamarkkinat eivät enää kyenneet toimimaan omin päin. Euroopan keskuspankki joutui myymään pankeille rahaa kymmenien miljardien eurojen arvosta turvatakseen rahamarkkinoiden normaalin toiminnan. Osakemarkkinoilla sijoittajat säikähtivät ja alkoivat myydä osakkeitaan, jolloin hinnat laskivat.
Syyskuussa Englannin Pankki turvautui hätärahoitusoperaatioon estääkseen yhden asuntoluottopankin maksuvalmiusongelmien leviämisen muualle pankkijärjestelmään. Siellä pelättiin, että hätääntyneiden tallettajien pitkät jonot ilmaantuisivat muiden pankkien oville.
Suomessa raha- ja luottomarkkinoiden myllerrys huomattiin vain lehtien otsikoissa. Mieleen jäi lähinnä amerikkalaisten asuntoluottomarkkinoiden eriskummallisuuksien päivittely, siellä kun asuntoluottoja oli lehtitietojen mukaan myönnetty luottokelvottomille asiakkaille.
Muuten Suomessa on voitu elää kuin ellun kanat. Asuntoluotot käyvät kaupaksi, ja talletuksille tarjotaan entistä parempia korkoja. Osakekurssit palautuivat pienen notkahduksen jälkeen entisten tasojen yläpuolelle. Suomessa toimivien pankkien tila on todettu vakaaksi.
On liioittelua väittää, että koko kalabaliikki olisi lähtenyt liikkeelle siitä, että Yhdysvalloissa luottokelvottomille asiakkaille olisi annettu luottoja. Sitäkin on tehty, mutta paljon enemmän löytyy tapauksia, joissa vähätuloinen palkansaaja on voinut hankkia oman asunnon. Aiemmin sama henkilö ei olisi saanut minkäänlaista asuntoluottoa.
Tärkeimmät syyt myllerrykselle löytyvät alhaisista koroista, rahan helposta saatavuudesta ja rahoitusmarkkinoiden innovatiivisuudesta.
Nämä olosuhteet saivat aikaan -- muuallakin kuin Yhdysvalloissa -- kotitalouksien velkaantumisen ja asuntojen hintojen nousun, velalla rahoitettujen yritys- ja kiinteistökauppojen kasvun sekä riskien alihinnoittelun. Alhaiset korot ja odotukset asuntojen hintojen jatkuvasta noususta antoivat vauhtia asuntoluottomarkkinoiden laajenemiselle uusiin asiakasryhmiin. Riskien hajauttamisen vuoksi Yhdysvaltojen asuntoluottoriskit levisivät globaalisti. Suuri osa riskeistä päätyi erilaisten luottovarausten kautta eurooppalaisten pankkien käsiin.
Vielä elokuun alussa markkinoilla odotettiin yleisesti, että euroalueen rahapolitiikkaa tullaan loppuvuoden aikana kiristämään. Tämä odotus on hävinnyt. Siitä huolimatta markkinakorot ovat nousseet. Kolmen kuukauden euribor on noussut yli puoli prosenttiyksikköä, ja asuntoluottojen viitekorkona yleisimmin käytetty 12 kuukauden euribor on sekin noussut varttiprosenttiyksikön verran. Näin myös suomalaiset luottoasiakkaat joutuvat maksamaan myllerryksen aiheuttamaa laskua.
Syy euribor-korkojen nousuun on pankkien epäluottamus toisiaan kohtaan. Euribor-korot lasketaan pankkien välisillä markkinoilla muodostuvista koroista. Näillä markkinoilla lainananto tapahtuu ilman vakuuksia. Suostuakseen lainaamaan lyhytaikaisesti rahaa toisilleen pankit vaativat nyt lisäkorkoa eli panevat hintaan niin sanotun riskilisän. Rahamarkkinat ovat kiristyneet, vaikka mitään päätöstä korkojen nostamisesta ei ole tehty.
Luottokorkojen nousu on kuitenkin kokonaisuudessaan melko vähäistä. Suomalaisten velkaantumishalukkuuden hillitsemiseksi tietty kiristyminen on ollut jopa toivottavaa. On todennäköistä, että rahamarkkinoiden häiriötila jää lyhytaikaiseksi. Sen jälkeen lyhyet markkinakorot hakevat pankkien välisillä markkinoilla uuden tason, joka riippuu ensisijaisesti lähiajan rahapolitiikkaa koskevista odotuksista ja sitä kautta euroalueen inflaationäkymistä.
Pankkijärjestelmän vakauden ja yleisön velkaantumisen näkökulmasta Suomen tilannetta voi pitää hyvänä. Silti Suomi ei ole suojattu vakavan kansainvälisen rahoituskriisin vaikutuksilta. Yhdysvaltain asuntomarkkinatilanne saattaa edelleen heikentyä ja ajaa maan taantumaan. Sen vaikutus näkyisi ilman muuta Euroopassa ja sen laidoilla, Suomessa. Yhdysvallat tuskin ajautuu taantumaan pelkästään sen vuoksi, että vähätuloisten asuntoluottojen saajat joutuvat maksuvaikeuksiin. He menettävät talonsa mutta pääsevät samalla veloistaan. Suurempi riski on se, että asuntojen hinnat siellä yleisesti alenevat, jolloin varakkaiden asunnonomistajien kulutus vähenee riippumatta siitä, onko heillä velkaa vai ei.
Toinen riski on se, että pankkien välinen epäluottamus jatkuu ja laajenee siten, että ne ryhtyvät rajoittamaan luotonantoaan. Tästä voisi pahimmillaan syntyä ketjureaktio, joka johtaisi luottolamaan ja sitä kautta kansainväliseen taantumaan. Tällaisen onnettomuuden todennäköisyys on kuitenkin vähäinen, koska sitä on mahdollista torjua talouspolitiikalla. Rahoitusmarkkinoilla on myös taipumus ryhtyä itse hakemaan korjausliikkeitä omiin ylilyönteihinsä.
Tätä suurempi riski taitaa olla se, että rahapolitiikalta ja muulta talouspolitiikalta vaaditaan voimakkaita toimenpiteitä eri tahojen, kuten sijoittajien tai pankkien pelastamiseksi. Menemällä sille tielle toistettaisiin 1970-luvun alun virheet ja päädyttäisiin takaisin vaikeasti hallittavan inflaation tielle.
Kirjoittaja on osastopäällikkö Suomen Pankissa.