Yliopistoille on annettu autonominen asema, joka takaa sen, että niissä voidaan tehdä vapaata tieteellistä tutkimusta ja antaa tutkittuun tietoon perustuvaa opetusta. Autonomia tarkoittaa myös vastuuta tuloksellisuudesta. Vaatimus on verovaroilla toimittaessa toki oikeus ja kohtuus.
Tieteen autonomia antaa tutkijoille vapauden valita tutkimusaiheensa, näkökulmansa ja muun muassa julkaisufooruminsa. Tutkimus voi olla perustutkimusta tai sitten soveltavampaa. Perustutkimusaiheet tuottavat tietoa jopa vuosikymmenten päähän sijoittuviin tarpeisiin.
Soveltavammassa tutkimuksessa tavoite asetetaan hieman lähemmäksi, ja siinä on usein kysymys osaamisen siirtämisestä hyötykäyttöön. Olennaista on, että tutkimus on tehty luotettavilla menetelmillä ja tulokset altistetaan julkistamisen kautta tiedeyhteisön kritiikille. Itsensä korjaaminen on tieteen ominaisuus.
Vaikka tutkimusaiheen voi valita vapaasti, on yliopiston ansaittava resurssinsa erilaisin näytöin ja tuloksin. Tutkimusrahoituksen saaminen edellyttää menestystä kilpaillun tutkimuksen markkinoilla. Kilpailu EU:n, Suomen Akatemian, Tekesin ja erilaisten säätiöiden ja yritysten tutkimusrahoituksesta on kovaa. Myös yliopiston suoraan valtiolta saama rahoitus perustuu merkittäviltä osilta menestykseen tutkimuksessa.
Mittareina käytetään muun muassa julkaisumääriä ja menestystä tutkimusrahoituksen hankinnassa.
Tutkimuksen rahoitusmallissa on pitkälti kyse siitä, että mitä tilaa, sitä saa. Vaikka opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmalli ei ole tarkoitettu yliopiston sisäiseen rahanjakoon, on sanomattakin selvää, että tarkoitus on ohjata yliopistot tekemään mallin mukaisia tuloksia mahdollisimman tehokkaasti. Näin ollen on loogista, että myös yliopiston sisäisessä ohjauksessa käytetään apuna ministeriön tulosohjausindikaattoreita.
Tieteellisissä julkaisuissa ministeriön rahoitusmalli painottaa yhä laadukkaampia kansainvälisiä julkaisuja. Jo tutkimusaiheen valinnassa on huomioitava se, että tulokset saadaan julkaistua jossakin alan parhaimmista lehdistä. Soveltavampaa tutkimusta on monesti vaikea julkaista arvostetuimmissa tiedejulkaisuissa.
Tutkimusalojen kansainvälisyys vaihtelee myös kovasti. Monet esimerkiksi kieleen ja alueelliseen kulttuuriin liittyvät tutkimusalat ovat luonteeltaan paikallisempia, eikä kansainvälisen huomion saaminen ole mahdollista. Se ei tee tutkimuksesta huonoa tai vähemmän tarpeellista. Paikallisemmistakin tutkimusaloista on huolehdittava, vaikka käytössä oleva rahoitusmalli huomioi niitä huonosti. Joka tapauksessa kaikkien tutkijoiden täytyy tehdä parhaansa ja näyttää alalle tyypillistä erinomaista tulosta.
Samoin kuin tutkimusaiheiden valinnassa, professoreilla on käytännössä oikeus päättää opetuksen sisällöstä ja opetustavoista. Useimmiten valinnat liittyvät toimintaympäristöön. Opiskelijoille opetetaan asioita, jotka ovat heidän todennäköisessä toimintaympäristössään tarpeellisia, ja samoin yliopiston omaksumilla tutkimussuunnilla on vaikutusta opetuksen painotuksiin.
Joka tapauksessa koulutus sisältää paljon piirteitä, joilla tähdätään generalistiseen lopputulokseen. Koulutuksessa pyritään ymmärtämään perusteita ja ilmiöitä, joiden avulla on helppo sopeutua monenlaisiin työtilanteisiin.
Koulutuksen rahoitusmallissa yliopisto palkitaan tutkinnoista ja opintojen nopeasta sujumisesta, jatkossa myös työllistymisestä koulutusta vastaavaan työpaikkaan. Hyvä työllisyystilanne parantaa laadullista työllistymistä ja lisää hakijoita aloille. Työttömyys taas heikentää työllistymismahdollisuuksia ja vähentää hakijoiden kiinnostusta.
Joillakin aloilla saattaa olla sykleistä johtuvia vuosien hakijakatoja. Muutokset koulutusohjelmissa ja aloituspaikoissa näkyvät kuitenkin vasta 5–7 vuoden kuluttua. Koulutuksissa on aloittainkin rahoitusmallin tuottaman tulon näkökulmasta suurta vaihtelua, koska opiskelijamäärät ja koulutuksen vaatimat resurssit vaihtelevat kovasti.
Koulutuksen rahoituksessa tarvitaan rahoitusmallin ohella tarveperusteista strategista rahoitusta, jota voidaan käyttää uudistumiseen ja tarvittaessa siltarahoituksena alueellisten rakennemuutosten tai alakohtaisten syklien hallinnassa. Koulutus ja sen hyvä laatu on turvattava kaikilla aloilla ja kaikissa tilanteissa, rahoitusmalleista huolimatta.
Vaikka rahoitusmalleilla luodaan yliopistojen välille kilpailua ja sitä kautta edistetään tuloksellisuutta, luodaan niiden avulla myös instrumentti, joka ohjaa tutkimusta helposti julkaistaviin aiheisiin tieteenalojen sisällä. On vaarana, että monitieteiset uudet avaukset jäävät vähemmälle huomiolle, vaikka suuret mahdollisuudet saattavat piillä juuri niissä. On todella tärkeää kehittää rahoitusmallia palkitsemaan myös monitieteisestä ennakkoluulottomasta työstä ja yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta.
Kirjoittaja Jouko Niinimäki on Oulun yliopiston rehtori.