Taloustieteilijä Tobinin veromalli nostetaan toistuvasti esille keinoksi hillitä markkinoita. Tobinin idea ei kuitenkaan toimi, ellei maailman suuria rahavirtoja saada sen piiriin. Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ilmoitti maansa ottavan vaikka yksipuolisesti käyttöön rahoitusmarkkinoiden transaktioveron, elleivät muut EU-maat tule rintamaan.
Sarkozy ei suinkaan ole yksin. Verolla on vahvat puolestapuhujat, joita ovat muun muassa Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Suomen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen (sd.) sekä EU:n komissio. Komissio on hyväksynyt asiaa koskevan lakiehdotuksen.
Yhdysvaltalaisen, Nobelin taloustieteen palkinnon saaneen ekonomistin James Tobinin jo 1970-luvulla kehittelemä veromalli on saanut laajaa kannatusta eri puolilla maailmaa, mutta ei suinkaan varauksetonta tukea.
Erityisesti hänen kotimaassaan Yhdysvalloissa ja nyttemmin myös konservatiivijohtoisessa Britanniassa sekä brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvissa Kanadassa ja Australiassa vero torjutaan. Samoin nousevat talousmahdit Kiina ja Intia suhtautuvat siihen kielteisesti.
Rahoitusmarkkinavero kohtaa suurta vastustusta monien keskeisten talousmahtien piirissä. Tämän vuoksi on syytä epäillä, etteivät sen hyvät tarkoitukset toteudu, jos sitä lähdetään toteuttamaan vain pienellä, rajatulla alueella.
Tobinin veron lähtökohtana on tavoite hillitä spekulointia markkinoilla. Ongelmana pidetään sitä, että finanssimarkkinat heittelehtivät rajusti ja heiluttelevat kansantalouksia. Markkinoilla kun tehdään paljon nopeita spekulatiivisia kauppoja.
Markkinoiden hillitseminen tapahtuu Tobinin mallissa verottamalla yli rajojen tapahtuvia valuutansiirtoja.
Nyt rahoitusmarkkinavero on noussut esille uutena aseena Eurooppaa ravisuttavan rahoituskriisin rauhoittamiseksi. Tällä halutaan saada finanssisektori kantamaan enemmän vastuuta kriisin hoidossa.
Veron avulla ei pyritä ainoastaan keräämään uutta rahaa, vaan myös vakauttamaan epävarmoja finanssimarkkinoita. Finanssimarkkinathan heiluttelevat yhä enemmän kokonaisia kansantalouksia. Viime kädessä tästä heiluriliikkeestä kärsivät yritykset ja tavalliset kansalaiset.
Vielä kymmenkunta vuotta sitten Suomen valtiovarainministeriö arvioi oman selvityksensä perusteella, ettei pääomaliikkeiden rajoittamisella kyetä suojamaan talouksia kriiseiltä. Tuolloin otaksuttiin, että liialliselta pääomaliikehdinnältä voidaan suojautua parhaiten talouspolitiikan keinoin sekä rahoitusjärjestelmää vahvistamalla ja pankkeja valvomalla.
Tätä kaikkea on nyt kokeiltu ja tulokset osoittavat, etteivät ainakaan nämä keinot riitä markkinoiden vakauttamiseen.
Tobinin veron idea on ylevä. Varsinkin kun se pitää sisällään vielä sen, että näin kerätyt varat käytettäisiin kolmansien maiden ja YK:n tukemiseen.
Mutta on vaikea kuvitella, että Tobinin veromalli toimisi hyvin, ellei siihen saada mukaan kaikkia keskeisiä talousmahteja. Rahalla kun on taipumus pesiytyä sinne, missä sitä vähiten häiritään.