Kun on pikkuikänsä tottunut seuraamaan vanhempiensa tarkkaa kirjanpitoa, ei ole mikään ihme, jos tapa tarttuu jälkikasvullekin. Näin kävi Sirpa Pöyhöselle, 28. Suonenjokisen maatalon tytär joutui heti omaa rahaa saatuaan selvittämään vanhemmilleen rahojensa käytön, ja käyttötarkoitus ja summa merkattiin ylös muiden tapahtumien tavoin.
Aloitettuaan biologian opiskelut ja muutettuaan Ouluun, Sirpa Pöyhönen kaivoi ensitöikseen esille ruutuvihkon. Ensimmäinen oma kirjanpitovihko täyttyi vuonna 1995.
"Jo vähän ennen kotoa muuttoa panin menoseurannan päälle, kun hankin opiskelija-asuntooni tavaroita. Siitä se sitten lähti eikä sitä kai enää osaisi elääkään ilman seurantaa", Sirpa Pöyhönen naurahtaa.
Pian Ouluun muuton jälkeen hän tapasi avomiehensä Timo Karjalaisen, 28. Jo muutaman kuukauden kuluttua myös Timo innostui tulojensa ja menojensa kirjaamisesta. Ensin nuoripari täytti yhteistä ruutuvihkoa, Timo vihkon oikeata ja Sirpa vasenta puolta. Nykyisin molemmat pitävät kirjaa tietokoneella, jonne Timo on suunnitellut kotikirjanpitoa varten oman ohjelman.
Koneelle molemmat siirtävät tulo- ja menotietonsa viimeistään silloin, kun kuittipino alkaa kasvaa häiritsevän suureksi, mutta yleensä viikoittain. Loppukuusta summataan onko kuukausi kartuttanut vai kuluttanut säästötiliä. Kuun lopussa näkee myös, onko jompi kumpi toiselle velkaa ja sovitaan hoidetaanko velka nyt vai siirretäänkö se seuraavalle kuulle.
"Tulojen ja menojen kirjaaminen paljastaa tarkasti mihin rahat menevät. Kirjaa pitämällä elämä tuntuu olevan enemmän hallinnassa", pariskunta vahvistaa. He eivät ole halunneet yhdistää kirjanpitojaan, vaikka yhteistä taloutta elävätkin. Yhteinen kirjanpito ei kuitenkaan tunnu mahdottomalta ajatukselta ehkä sitten, kun kummallakin on säännölliset tulot ja taloutta voi suunnitella pitemmällä tähtäimellä.
Sirpa Pöyhönen ja Timo Karjalainen tunnustautuvat kumpikin varsin säästäväisiksi ja suunnitelmallisiksi. Heillä ei tehdä jokaviikkoisia tai edes jokakuukausittaisia heräteostoksia. Tässä suhteessa Timo on joutunut hiukan muuttamaan tapojaan. "Sulla oli ennen kirjanpitämistä vähän sellaista, että saatoit haaskata rahaa perhepitsoihin, ravintoloissa syömisiin ja sellaisiin", Sirpa heittää. Timo myöntää näin tapahtuneen ja sanoo kirjaa pitämällä kasvaneensa vahtimaan rahojaan. Nyt hänellekin on tärkeää, että euroja on aina vähän jemmassa äkillisiä menoja varten. Säästöt ovat tarpeen esimerkiksi juuri nyt, kun Timolta loppuivat työt ja kumpikin keskittyy täysipäiväisesti opintojensa loppuun saattamiseen ja gradun tekemiseen.
Vaikka rahaa on opittu käsittelemään säästäen, Sirpa ja Timo eivät osta aina kaikkein halvinta. Oikeastaan tilanne on päinvastoin.
"Kalliimpi on usein laadukkaampi ja pitkällä tähtäimellä siis parempi valinta", Timo Karjalainen laskee.
Kalliimpia hankintoja pariskunta miettii yleensä pitkään. Esimerkiksi Timo hankki viime syksynä kauan suunnittelemansa sähkökitaran asiantuntijan apua käyttäen. Myös hiljan hankkimaansa litteää tietokonenäyttöä Timo harkitsi pitkään, mutta päätti, että näytön ostaa, kun hinta sattuu kohdilleen.
Ylellisyyteenkin nuoripari välillä sortuu. Esimerkiksi äskettäin Sirpa ja Timo söivät viimeisen päälle ravintolassa, kun Timo sai hoidettua yhden tärkeän matematiikan opiskeluunsa liittyvän asian alta pois.
"Laskin, että sillä rahalla olisimme syöneet kaksi viikkoa", Sirpa vertaa hänelle tyypilliseen tapaan. Asioita suhteuttamalla moni hankinta on jäänyt, mutta kyseinen ravintolasyöminen ei häntä harmita. Se oli jo etukäteen sovittu yhteinen juttu.
Tarkka rahojen seuranta ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö elämässä olisi nautintoja.