Pääradan peruskorjausta uhkaa parin vuoden tauko rahojen vähyyden vuoksi. Sellaista on mahdotonta hyväksyä. Pohjoissuomalaisten poliitikkojen on nyt tehtävä sitä työtä, johon heidät on valittu.
Pääradan peruskorjaamisesta Seinäjoen ja Oulun väliltä on tehty poliittinen periaatepäätös liikennepoliittisessa selonteossa. Mutta tuskin on muste vielä ehtinyt siitä kuivua, kun hallitus on jo todellisuudessa toimimassa aivan toisin kuin on luvannut.
Ensi vuoden budjetti on radan osalta kunnossa, mutta kahden seuraavan vuoden rahoitus on auki. Budjettikehyksissä ei ole korjausrahoja varattuna, ja koska niistä ei ole varmuutta, jatkotöitä ei voida valmistella. Työmaata uhkaa katko, ja se viivyttää perusparannusta ja jo päätettyä Kokkolan-Ylivieskan kaksoisraidetta.
On vaikea käsittää, että tällainen tilanne pääsee syntymään heti kättelyssä, juuri kun radan kunnostustyöt ovat alkaneet. Tänä kesänä aamujunien matkustajat ovat joutuneet kulkemaan Pohjanmaan lakeuksia bussilla, koska ratatyöt ovat estäneet junaliikennettä. Jo alunperin oli tiedossa, että liikenne hidastuu ainakin vuoteen 2015 asti. Nyt töiden valmistuminen uhkaa viivästyä 2020-luvulle asti.
Missä luuraavat pohjoissuomalaiset poliitikot, jos he eivät edes tällaista koko alueelle elintärkeää asiaa pysty valvomaan ja hoitamaan kuntoon? Millä tavoin keskustalainen liikenneministeri Anu Vehviläinen hoitaa tehtäviään? Hän tukee pääradan peruskorjausta, joten hänen pitää huolehtia sille myös rahat. Rahoituksen jatkuvuuden pitäisi olla itsestäänselvää, eikä tämäntapaisia ongelmia pitäisi päästää syntymään.
Pohjanmaan radan peruskorjaus on jo alunperin suunniteltu alimittaiseksi. Kaksoisraide tarvittaisiin koko Seinäjoen ja Oulun välille eikä vain osille matkaa. Mutta nyt siis ei edes alkuperäisen minimilupauksen pitämistä ole varmuutta.
Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa pohjoisen kaivoshankkeet lisäävät ratakuljetuksia rutkasti ja jossa juuri raideliikenne on se liikennemuoto, jota ilmastopolitiikan nimissä pitäisi edistää. Päärata on Suomen selkäranka, eikä valtakunnallisesti tärkeämpää liikenneinfrastruktuuriin liittyvää hanketta ole.
Liikennepolitiikasta puuttuu johdonmukaisuus, jos pääradan kunnostuksen sallitaan viivästyä jo alkuunsa. Hallituksen avainministerit Matti Vanhanen ja Jyrki Katainen ovat merkillisen vähän puhuneet raideliikenteen kehittämisen puolesta.
Alkukesästä kahdeksan suomalaista maakuntaliittoa ryhtyi ajamaan pääradan nostamista Euroopan unionin TEN-T-prioriteettikohteiden listalle, osaksi Euroopan laajuista liikenneverkkoa. Mutta ei se sinne päädy, elleivät suomalaiset poliitikot ja liikenneministeriö pidä asiaa ahkerasti esillä. Siinä on kovin paljon toivomisen varaa, eikä lobbaus EU:ssa muutenkaan kuulu nykyisten pohjoissuomalaisten poliitikkojen vahvuuksiin. Toivottavasti se toimii edes hallituksen suuntaan.
Jos kansallinen rahoitus ei järjesty, silloin pitäisi vakavasti harkita vaikkapa lainaa Euroopan investointipankilta. Olivat ratkaisut sitten mitä tahansa, oleellista on ylläpitää poliittista painetta.
Talvivaaran ja mahdollisten Kolarin ja Soklin kaivosten myötä koko pohjoinen rataliikenne muuttuu täysin. Ilman niitäkin pääradan peruskorjaus on tehtävä viivyttelemättä. Hidastelu rahoituksessa ei tuo valtiolle mitään säästöjä, mutta aiheuttaa kansantaloudelle suuria kustannuksia.
Mitään ei vielä ole menetetty, mutta urakoiden jatkuvuuden takia ratatöiden rahoitus pitää varmistaa kiireen kaupalla. Päävastuu tästä on liikenneministerillä.