Linja-autolastillinen keskieurooppalaisia, luultavasti saksalaisia turisteja pölähtää keskellä kesää lappilaiselle huoltoasemalle. Keskiyön auringon kilosta ja Lapin eksotiikasta hullaantuneet matkalaiset palavat innosta ostaa neljäntuulen lakkeja muistoksi matkastaan kauas pohjoiseen.
Yrittäjällä ei lakkeja ole, mutta rahat pois turistilta -ajattelun ryydittämä hinku kaupantekoon on. Hän saa markkinoitua asiakkaille Lapin sinikeltapunaiset pannumyssyt lakkeina. Seurue jatkaa matkaa myssyt päässä ja herättää hilpeyttä seuraavassa pysähdyspaikassa.
Tarina on 1970-luvulta, eikä ole aivan varmaa, onko se totta. Jos on, huijauksen kohteeksi joutunut turistijoukko ei ikinä palaa samalle huoltoasemalle, ei ehkä koskaan Lappiinkaan.
Yli 40 vuotta sitten tieto turistien vedätyksestä saattoi jäädä yhden bussin sisälle. Enää ei, sillä somessakin paha kello kauas kuuluu.
Onneksi myös hyvät uutiset leviävät. Pohjoiseen tulleen vieraan kännykästään jakamat valokuvat sydäntalven matalan auringon kultaamista lumisista maisemista ovat tehokkainta markkinointimateriaalia.
Lapin matkailussa paistaa nyt kirkas keväinen aurinko. Kittilän ja Rovaniemen lentoasemilla käy vilske, kun koneet vievät ja tuovat turisteja pohjoisen keskuksiin. Kittilään tulee reittilentoja kolmen saksalaisen suurkaupungin lisäksi Pariisista, Lontoosta ja Brysselistä.
Viime vuonna Kittilään tulleiden matkustajien määrä kasvoi 25 prosentilla. Lentoasema on viidenneksi vilkkain Suomessa.
Pohjoisen matkailijat tulevat hakemaan elämyksiä, eikä sellaiseksi riitä shamaanin nokeama naama pimeässä ja savunkitkuisessa kodassa.
Tulijoita houkuttavat elämykset liittyvät yleensä luontoon ja hiljaisuuteen. Jollekin elämys on lumikenkävaellus Pallastunturilla, toiselle vierailu porotilalla ja kolmannelle revontulien tuijottelu lasisessa iglussa.
Matkailuyrittäjien on pystyttävä tarjoamaan tulijoille sitä, mitä he ovat hakemassa. Siinä he ovat matkailijamäärän huikean kasvun perusteella tähän asti myös onnistuneet. Haasteita kuitenkin riittää.
Jo nyt Lapin matkailun kasvua rassaa pula osaavasta työvoimasta. Ongelmaan on monta syytä. Matkailualan työt ovat kausiluonteisia ja palkat pieniä, mutta onneksi pitkiä työpäiviä on tarjolla. Mieluisia asuntojakaan ei ole muualta tulleille riittävästi tarjolla.
Suuri osa Lapin matkailuyritysten kausityöntekijöistä tulee etelästä. He maksavat veronsa kotikuntiinsa, joten työntekijöiden verotuloilla pohjoisen kunnat eivät pysty kohentamaan palveluitaan, saati rakentamaan asuntoja.
Matkailun kasvulle ei näy loppua, ja hyvä niin. Siksi on viisasta pohtia hyvissä ajoin, miten kasvutahti pysyy passelina ja mitä kasvava matkailu aiheuttaa. Kaikki vaikutukset kun eivät ole myönteisiä.
Matkalaisista on jo tullut osa monen Lapin taajaman arkea. Haalareissaan kulkevia vieraita näkyy Lapin teillä, kaupoissa ja terveyskeskusten odotushuoneissa.
Lapissa on aina totuttu pitämään ovet auki kaikenlaisille kulkijoille. Heitä on nyt enemmän kuin ennen, ja siksi pitää etsiä keinoja, joilla vältetään lappilaisen poromiehen ja milanolaisen turistin arjen yhteentörmäys kassajonossa. Maailmalla on jo riittävästi paikkoja, joissa paikalliset asukkaat ovat lopen kyllästyneet vieraisiinsa.
Lapissa on tilaa paljon nykyistä suuremmalle määrälle matkailijoita. Ainutlaatuista luontoa ei pidä liiaksi kaupallistaa. Eikä entisen pannumyssykauppiaan ahneutta saa enää koskaan päästää irti.