Rikossovittelu on hiipumassa Suomen kunnissa, todetaan Stakesin tekemässä selvityksessä rikos- ja riita-asioiden sovittelukäytännöistä. Sovitteluun ohjaaminen on vähentynyt selkeästi: vuonna 2003 sovitteluun ohjattiin kolmannes vähemmän juttuja kuin vuonna 1999.
Sovittelulle olisi käyttöä: kolmasosa niistä Suomen kunnista, joissa sovittelua ei ole järjestetty millään tavalla, arveli sitä tarvitsevansa. Ongelmaksi onkin muodostunut sovittelua tarjoavien kuntien ja vapaaehtoissovittelijoiden määrän pienentyminen.
Tutkijat esittävät, että sovittelutoiminnan jatkuminen ja laajentaminen olisi turvattava lailla ja valtion erillisrahoituksella. Nykyisessä muodossaan, kuntien rahoittamana, toiminta on kuihtumassa. Sovittelumahdollisuutta hyödynnettiin yli 90 prosentissa niistä rikos- ja riitatapauksista, jotka sovitteluun lähetettiin. Ratkaisun osapuolet myös noudattivat syntynyttä sopimusta vähintään 80 prosentissa tapauksista.
Vuonna 1999 sovittelumahdollisuuksia tarjosi noin 56 prosenttia kaikista Suomen kunnista, vuonna 2004 enää noin 49 prosenttia. Myös sovittelun järjestämisen periaatteet ovat muuttuneet. Nykyään sovittelu ostetaan aiempaa useammin ulkopuolelta, tehdään vapaaehtoisten toimesta tai viranomaiset tekevät sen oman työnsä ohella. Samalla sovittelun järjestäminen on tullut hyvin sattumanvaraiseksi.
Lannistuminen näkyy kentällä
Rikossovittelu ei ole saanut odottamaansa virallista asemaa. Valtiolta odotetaan edelleen selkeää päätöstä, kuinka edetä eteenpäin. Suunnitelmissa on ollut velkaneuvonnan kaltainen yhteistyöverkosto, jossa jaettaisiin läänihallituksen kautta rahaa alueiden sovittelutoimintaan.
Oulun Läänin sosiaali- ja terveysneuvos Marja-Leena Kärkkäinen ei peittele pettymystään.
"Olen pettynyt asian toimeenpanoon ja lainsäädännön viivästymiseen. Tätä on yritetty saada toimivaksi jo aika monta vuotta. On ollut selvitys- ja työryhmiä, asia piti saada virallistettua alun perin viime vuoden puolella. Se on vain lykkääntynyt."
Viime vuonna Oulun läänin 50 kunnassa rikossovittelu oli järjestetty 29:ssä, 18 kunnassa sitä ei ollut lainkaan ja parin kunnan tiedot puuttuivat kokonaan. Akuuttia tilannetta Kärkkäinen ei osaa sanoa.
"Sellainen tuntuma on, että odotuksen myötä on tapahtunut pikemminkin hiipumista kuin positiivista kasvua. Esimerkiksi Kainuussa uusi kuntayhtymä ei ole rakentanut virallista sovittelujärjestelmää lainkaan."
Kärkkäisen mukaan kuntien aktiivisuus on selkeä viesti eteenpäin. Hän arvelee asian mutkistumisen vaikuttaneen lannistavasti kenttätyöhön.
"Pitäisi saada jo jotakin aikaan. Itseltäkin on usko mennyt, halutaanko sitä oikeasti", kysyy Kärkkäinen.