Yhdysvaltain osavaltioiden kiristyvä talous on alkanut yhä voimakkaammin näkyä myös maan kriminaalipolitiikassa. Osavaltio toisensa jälkeen on viimeisen vuoden aikana ryhtynyt lieventämään vuosikymmeniä sitten säädettyjä huippuankaria lakeja, joilla maa yritti päästä eroon kasvavasta rikollisuudesta.
Rikosten määrä onkin 1990-luvun alkupuolelta alkaen laskenut tasaisesti. Samalla vankiloissa istuvien vankien määrä on kasvamistaan kasvanut. 1980-luvun alkuun verrattuna USA:n vankiloissa istuu nyt nelinkertainen määrä vankeja, yhteensä 2,1 miljoonaa.
Määrä on väkilukuun suhteutettuna lähes kymmenkertainen esimerkiksi Euroopan unionin maiden vankilukuun verrattuna.
Asiantuntijoille on Yhdysvalloissa jo pitkään ollut selvää, että 1970- ja 1980-luvuilla säädetyt äärimmäisen ankarat lait erityisesti huumausaineiden käyttörikoksista eivät ole palvelleet tarkoitustaan.
Samalla kuitenkin on tähän asti ollut poliittisesti mahdotonta saada riittävää kannatusta näiden lakien muuttamiseen. Ehdotukset pykälien lieventämisestä on tyrmätty rikollisten suosimisena.
Huumeiden käyttäjät
täyttävät vankilat
Esimerkiksi New Yorkin vankilat ovat edelleenkin täynnä vankeja, jotka on tuomittu kuvernööri Nelson Rockefellerin aikana 1970-luvun alussa säädettyjen lakien perusteella 15 vuodesta elinkautisiin vankeusrangaistuksiin omaan käyttöön tarkoitettujen huumausaineiden hallussapidosta.
Vastaavia, äärimmäisen ankaria lakeja ollaan nyt muuttamassa myös esimerkiksi Washingtonin ja Kalifornian osavaltioissa, joissa kolmannella kerralla vaikkapa vain näpistyksestä kiinni jääneet myymälävarkaat on automaattisesti tuomittu rikoksenuusijoina 25 vuodeksi vankilaan.
Suunnanmuutos amerikkalaisessa oikeudenkäytössä ei edelleenkään perustu siihen, että maassa oltaisiin tunnustettu pitkien vankeusrangaistusten tehottomuus. Syynä on yksinkertaisesti rahapula.
Useissa osavaltioissa vankilalaitoksen ylläpito on yksi suurimmista kulueristä ja meneillään olevan talouden kasvun hidastusvaiheen johdosta vaihtoehtoina on joko nostaa veroja tai vähentää vankien määrää.
"Meidän on pakko valita kahdesta pahasta vähiten paha", tiivistää Kansasin osavaltiosenaatin lakiasiainkomitean republikaanipuheenjohtaja John Vratil.
Kansas muutti aikaisemmin tänä vuonna huumelakejaan niin, että se passittaa ensikertalaiset vankilan asemesta nyt hoitoon.
Vratilin mukaan näin säästetään vuosittain 1 400 uuden vangin aiheuttamat kustannukset. Osavaltion vankiloissa on yhteensä 9 000 vankia.
Ensikertalaisten huumeidenkäyttäjien hoitoonohjaaminen vankeustuomioiden asemesta on vain yksi keino, jolla osavaltiot pyrkivät vähentämään vankien määrää.
Viimeisen vuoden aikana jo 25 osavaltiota on lieventänyt määräyksiä, joilla on rajoitettu vankien pääsyä ehdonalaiseen vapauteen.
Ehdonalaiseen
nopeammin
Muun muassa Missourissa ei-väkivaltaiset, omaisuusrikoksista tuomitut vangit voivat anoa pääsyä ehdonalaiseen jo neljän vankeuskuukauden jälkeen aikaisemman neljästä seitsemään vuoden istumisen asemesta. New Yorkin osavaltiossa vangeille on lievennysten myötä nyt avattu mahdollisuus päästä ehdonalaiseen vapauteen yhtä kolmaosaa heille määrättyä minimivankeusaikaa aikaisemmin.
"Arviolta 1 185 vankia pääsee lähimmän vuoden aikana ehdonalaiseen näiden lievennysten ansiosta. Osavaltiolle säästöä kertyy noin 21 miljoonaa dollaria", kertoo vankien oikeuksia ajavan New York Correctional Association -järjestön johtaja Robert Gangi.
Rahapulan sanelema rangaistuskäytännön lieveneminen ei kuitenkaan miellytä kaikkia. Yhdysvaltain oikeusministeri John Ashcroft on virkakaudellaan toistuvasti vaatinut liittovaltion syyttäjiä ja tuomareita mittaamaan rangaistusvaatimuksensa ja tuomionsa mahdollisimman ankariksi ja varoittanut tiukasta linjasta lipsuvia virkamiehiä uran katkeamisella.
Tällä hetkellä näyttääkin siltä, että Yhdysvalloissa on parempi joutua syytteeseen osavaltion kuin liittovaltion tuomioistuimessa.