Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) antoi tiistaina päätöksensä jutussa, jossa oli kyse suomalaisesta velkajärjestelystä ja lainan maksumieheksi joutuneen takaajan oikeuksista.
Ihmisoikeustuomioistuimeen valittanut mustasaarelainen pienyrittäjä hävisi juttunsa. EIT hyväksyi menettelyn, jossa maksutaakka jäi takaajille alkuperäisen velallisen päästyä velkajärjestelyyn.
Mustasaarelainen pienyrittäjä oli taannut toisen yrittäjän lainoja 1980-luvun lopussa. Pian sen jälkeen lama iski ja lainat ottanut yrittäjä ajautui maksukyvyttömäksi. Mustasaarelaisyrittäjä joutui maksamaan takaamiaan lainoja noin 19 000 euroa.
Alkuperäinen velallinen haki ja pääsi velkajärjestelyyn, jossa hänelle laadittiin viiden vuoden maksuohjelma. Sen päätyttyä loput veloista annettiin anteeksi. Lainoja taannut mustasaarelaismies joutui 19 000 euron sijasta tyytymään maksuohjelman mukaiseen 365 euroon.
Mustasaarelaismies katsoi oikeuksiaan poljetun velkajärjestelyn hyväksyneissä suomalaisissa tuomioistuimissa. Jos hänen kollegansa olisi velkajärjestelyn asemasta tuomittu henkilökohtaiseen konkurssiin, hänen saatavansa olisivat säilyneet lainvoimaisina ja hän olisi voinut jatkaa niiden perimistä.
Takaaja ottaa tietoisen riskin
Ihmisoikeustuomioistuin myöntää, että saatavan kutistuminen murto-osaan kiistatta aiheutti miehelle huomattavan taloudellisen menetyksen. Samalla se kuitenkin toteaa, että sitoutumalla takaajaksi mies otti tietoisen riskin. Hänen täytyi ottaa huomioon se mahdollisuus, että lainan ottaja ei kykene suoriutumaan veloistaan.
Mustasaarelaismiehelle ei myöskään aiheutettu kohtuutonta taakkaa, vaikka hänen saatavansa kutistuivat velkajärjestelyssä liki olemattomiin. Hän oli vain yksi kymmenistä velkojista, ja maksukyvyttömältä velalliselta rahojen saaminen takaisin jotain muuta kautta olisi ollut erittäin epävarmaa.
Velkajärjestely sinällään ei EIT:n mielestä loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjan artiklassa taattua omaisuuden suojaa. Lainsäätäjällä on oikeus puuttua yksityiseen omaisuuteen, jos sillä edistetään hyväksyttävää yleistä etua.
EIT:n mukaan velkajärjestelylaki täyttää tämän edellytyksen. Alkujaan se säädettiin 1990-luvun alun laman aiheuttamien sosiaalisten ongelmien takia. Lukuisat kotitaloudet olivat ajautuneet velkakierteeseen, josta ne eivät olisi selvinneet ilman velkajärjestelyä.
EIT:n mukaan velkajärjestelyn kaltaisen puuttumisen on oltava lainsäätäjälle mahdollista myös taannehtivasti. Mustasaarelaismies oli vedonnut valituksessaan mm. siihen, että laki yksityishenkilöiden velkajärjestelystä astui voimaan vasta vuonna 1993 eli se ei ollut vielä voimassa hänen taatessaan kollegansa lainaa.
EIT:n kantaa tapaukseen odotettiin Suomen lisäksi useissa muissa EU-maissa, joissa on käytössä samankaltainen velkajärjestely. Ruotsi, Norja, Britannia ja Hollanti antoivat tuomioistuinkäsittelyn kuluessa asiasta lausunnot, joissa Suomen vastauksen tavoin korostettiin velkajärjestelysäädösten sosiaalisia päämääriä.