Rahankeräyslupien käsittely on ollut jo vuosia pahoin ruuhkautunutta. Tilanne ei ole helpottumassa vieläkään, sillä rahankeräyslakiin suunniteltu uudistus siirtyy vielä tulevalle hallituskaudelle.
Tällä hetkellä Poliisihallituksen arpajaishallinnon pöydillä odottaa yli sata käsittelemätöntä lupahakemusta. Kasa ei ole juuri lainkaan pienentynyt sinä aikana kun Poliisihallitus on ollut lupaviranomaisena, sillä työntekijäresurssit ovat olleet aivan olemattomat työmäärään nähden.
Kun rahankeräyslupa-asioiden käsittely siirtyi vuoden 2010 alussa lakkautetuilta lääninhallituksilta Poliisihallitukselle, arvioitiin tehtävien hoitoon tarvittavan kuusi henkilötyövuotta. Todellisuudessa tehtäviä ei ole koskaan hoidettu täysmääräisellä työntekijäjoukolla.
– Tehtävät tuli, mutta ei tekijöitä. Käytännössä henkilöitä piti siirtyä silloin kolme, joista yksi ei koskaan lopulta siirtynyt, yksi jäi pitkähkölle sairauslomalle, ja yksi oli puolitoistakuukautta kunnes jäi virkavapaalle ja siirtyi toisiin tehtäviin, toteaa arpajaishallintopäällikkö Jouni Laiho.
Tällä hetkellä rahankeräyslupien käsittelyyn on sitoutunut alle kolme henkilötyövuotta.
– Nyt tämä on ollut sitä, miten tätä toimintaa tekohengitetään parhaiten. Tähän aineistomassaan nähden kuusikaan virkaa ei riitä.
Laittomia keräyksiä liikkeellä jatkuvasti
Työntekijävajetta ei ole koko viitenä vuotena pysyvästi paikattu, ja siitä ovat saaneet kärsiä monet lupia tarvitsevat yleishyödylliset järjestöt. Tällä hetkellä hakemusten käsittelyaika on tavanomaisesti yli 4 kuukautta, eivätkä lupahakemusten peruuttamiset tai niiden hylkäyksen ole lainkaan poikkeuksellisia. Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton varainhankkijan Aura Yliselän mielestä pitkät käsittelyajat ovat vaikuttaneet järjestöntoimintaan.
– Aika on kohtuuttoman pitkä. Meillä seuraava lupa päättyy vuoden 2015 lopussa, ja joudumme jo tänä keväänä sitä anomaan. Jos ei ole voimassa olevaa lupaa, lahjoituspyyntöä ei voi pitää missään esillä, eivätkä ihmiset välttämättä tiedä lahjoitusmahdollisuudesta.
Laihon mielestä tilanne on altistanut myös sille, että jotkin yhdistykset ja järjestöt keräävät laittomasti rahaa. Osittain se johtuu tietämättömyydestä, mutta joillakin se on tietoista lain rikkomista.
– Kyllä sitä tapahtuu ihan joka päivä. On tahoja, joiden mielestä rahankeräyslaki joutaa romukoppaan. Aika usein tilanne johtuu kuitenkin siitä, että on ollut laillinen keräys, mutta yhdistyksen kotisivuille jää keräystiedot. Sivuja ei muisteta päivittää, vaikka lupaa ei enää ole.
Kirkon Ulkomaanavussa pitkiin käsittelyaikoihin suhtaudutaan kuitenkin kärsivällisesti, sillä siellä huolta uuden luvan saamisesta ei ole koettu.
– Onhan se prosessi hidas, mutta sen pitää ottaa hakijan huomioon. Kun on ajoissa haettu, niin on ajoissa saatu. Toki järjestöjen kannalta olisi hienoa, että saisi nopeammin vastauksia, toteaa Kirkon Ulkomaanavun varainhankinnan päällikkö Johanna Karjalainen.
”Lupamenettely säilytettävä”
Uuden rahankeräyslain osauudistus tuli voimaan viime syyskuussa, jolloin keräysluvan enimmäisaikaa pidennettiin jopa viiteen vuoteen. Jäljelle kuitenkin jäi välitilitysvelvollisuus, jolloin keräyksen vaiheista pitää antaa tietoa viranomaisille koko keräyksen elinkaaren ajan.
– Se on ollut tietyllä tapaa harhaanjohtavaa, että tämä vähentäisi viranomaistyötä ja lupaa hakevien järjestöjen työtä. Lisäksi viisi vuotta on niin pitkä aika: Teknologia voi tuoda uusia keräystapoja, mikä aiheuttaa lupien muuttamista. Järjestötkään eivät välttämättä näe niin pitkälle, mitä uusia käyttötarkoituksia voi sinä aikana tulla.
Rahankeräyslain suurimpia suunniteltuja uudistuksia on siirtyminen luvanvaraisesta menettelystä ilmoitusmenettelyyn. Laiho sekä useat vuosikymmeniä Suomessa valtakunnallisia keräyksiä toteuttaneet järjestöt kokevat ilmoitusvelvollisuuden hyvin ongelmallisena.
– Ilmoitusvelvollisuus on omiaan tuomaan suuren joukon uusia kerääjiä samoille apajille, ja se hämärtäisi yleishyödyllisyyden perustetta. Lupamenettely ja yleishyödyllisyysperuste on säilytettävä. Lainsäädäntöä on mahdollisuus viilata siihen suuntaan, että niin sanottu byrokratia vähenee, vaikka toiminta pysyy samana, Laiho toteaa.
Sekä SEY että Kirkon Ulkomaanapu saavat varoja toimintaansa myös testamenttilahjoituksista. Rahankeräyslupaa ei tarvitse, kun vetoaa yleisöön testamenttilahjoitusten saamiseksi.