Olympiajoukkueen johtaja Kari Niemi-Nikkola patisteli olympialaisten viimeisenä kisapäivänä Ateenassa suomalaisia miettimistalkoisiin.
"Meillä on nyt miettimisen paikka siinä, haluammeko menestyä huippu-urheilussa vai olla vain mukana kisoissa. Satsaukset on tehtävä sen mukaan", hän sanoi.
Suomennettuna Niemi-Nikkola kaipasi yhteiskunnalta voimakkaampaa tukea huippu-urheilulle. Reilu viikko kisojen jälkeen ajatukset ovat entisillä radoillaan.
"Viimeisen 15 vuoden aikana minulle on muodostunut selkeä ja vakaa käsitys siitä, että valtiojohtoisen rahoitusjärjestelmän kurjistuminen on kutistanut lajiliittojen mahdollisuudet kehittää valmennusjärjestelmiään. Viime vuosikymmenen alun jälkeen moni entinen menestyslaji on jäänyt polkemaan paikoilleen", Niemi-Nikkola purkaa.
"En ole ensimmäisenä nurisemassa rahasta, mutta tilanne on faktisesti ottaen tämä."
Rahasta puhuu myös Olympiakomitean puheenjohtaja Tapani Ilkka. Suomalaisen huippu-urheilun toimintaeurot ovat muihin Pohjoismaihin verrattuna pienet.
Suomen OK purjehti kohti kisoja noin neljän miljoonan euron vuosisatsauksella.
"Ruotsissa laitettiin pelkästään Ateenan kisamatkaan yhdeksän miljoonaa kruunua. Se on hirveä raha", Ilkka sanoo.
Jalkoihin Suomi jää myös tulevaisuuden sankareiden tukemisessa.
"Me lataamme omaan nuoriso-ohjelmaamme vuosittain noin 400 - 500 000 euroa. Ruotsi satsaa seitsemän kertaa saman summan eli noin 3,5 miljoonaa euroa", Ilkka vertaa.
Ilkan mielestä rahan niukkuutta suurempi ongelma on kuitenkin sen jakaminen.
"Nykyistä tulosperusteista rahanjakomallia pitää muuttaa kiireesti. Se on tuhonnut monen pienen ja keskisuuren lajiliiton toimintamahdollisuudet."
Bryggare:
"nollaklisee"
OK:n puheenjohtajakilpaan ilmoittautunut Arto Bryggare puistelee päätään puheille riittämättömistä rahoista.
"Kaikki aina kaatuu valtiovallan ja veikkausvoittovarojen niskaan. Se on nollaklisee", hän ampuu.
"Ennen kuin puhutaan lisärahoista, pitää olla järjestelmään perustuva selvä suunnitelma."
Bryggarella suunnitelma - tai ainakin suunta - on olemassa. Hän haluaisi satsata valmennukseen.
"Suurin syy Ateenan tulokseen on valmennuksessa. Suomessa ollaan kaukana muista Pohjoismaista", hän sanoo ja lisää, ettei tulos yllättänyt. Merkit ovat olleet ilmassa jo pitkään.
"Aina on tullut joku Arsi Harju ja onnistunut oikeaan aikaan. Karu todellisuus on peittynyt kultahumuun ja yhden juhlapuheen taakse."
Bryggare saa tukea ajatukselleen valmennuksen ongelmista vähän sieltä ja täältä. Suomessa on syntynyt tilanne, jossa ammatikseen huipulla urheilevia valmennetaan harrastuspohjalta; vasemmalla kädellä siviilitöiden ohessa.
Valmentamisen vaikeus nousee ykkössyyksi muiden muassa Suomen Urheiluliiton huippu-urheilujohtaja Jarmo Mäkelän arvioissa.
"Yksilölajeissa puuttuu käytännössä koko valmentajien ammattikunta", Mäkelä pelkistää.
Nuorien ympärillä
pelkkää ikävää
Jos huipuilla on valmennus retuperällä, niin vielä enemmän pielessä on nuorten valmennus. Tapani Ilkan mielestä juuri nuoret tarvitsisivat osaavan ammattilaisen rinnalleen.
"Nuoret ovat yksinäisiä. He tapaavat valmentajaansa liian harvoin. Valmennus pitää jatkossa keskittää valmennuskeskuksiin, joissa on aina paikalla asiansa osaava ammattilainen", Ilkka näkee.
Nuorten tilanne saa muutenkin Ilkan pyörittelemään päätään. Ympäröivä asenneilmasto on kaikkea muuta kuin kannustava.
"Nuorilla on ympärillään vain ikäviä asioita. 16-17-vuotiaan lahjakkaan nuoren tulevaisuuden maisema on sellainen, että sen edessä pitää tosissaan miettiä, kannattaako huippu-urheilijan uraan satsata. Ei ole rahaa eikä kannustusta", Ilkka toteaa.
Asenneilmapiiriin ei ole luvassa helpotusta, sillä keväällä julkaistun professori Hannu Itkosen tutkimuksen mukaan nuorten ja lasten urheilun sekä kuntoliikunnan arvostus ajavat kuluvalla vuosituhannella huippu-urheilun edelle.
"Minä kuitenkin uskon, että yhteiskunnan asenne ja tuki muuttuvat. Iso juna vain kääntyy kovin hitaasti", Niemi-Nikkola sanoo.