Tässä päivänä muutamana jouduin vierailemaan pankkikonttorissa selvittämässä itselleni epäselvää asiaa. Konttori on suuren kansainvälisen pankin ainoa ja kattaa laajan alueen. Pankki ”palvelee” henkilöasiakkaita ainoastaan kahtena päivänä viikossa kolme tuntia kerrallaan.
Tulin ulko-ovelle muutamaa minuuttia vaille avausaikaa. Vastassa oli kymmenien vanhusten jono. Kun ovet vihdoin avautuivat, vuoronumeroja vilisi heti kymmenittäin, ja kaikki istumapaikat täyttyivät välittömästi. Loput jäivät odottelemaan seisaaltaan.
Katselin joukkoa. Osa näytti kovinkin huonokuntoisilta. Hiljaisesti he juttelivat keskenään sairauksistaan ja vaihtoivat kokemuksiaan siitä, miten kukin oli onnistunut keplottelemaan itsensä hoitoon ja jos olivat onnistuneet, miten se oli heidän elämäänsä helpottanut.
He olivat kärsivällisiä, osa kärsivänkin näköisiä, mutta koettivat olla urheita. Tämä ikäluokka on siihen tottunut. Ei marista tyhjästä, mutta sarkastisia lausahduksia kyllä väliin sinkoili.
Nämä ihmiset ovat olleet rakentamassa tämän maan hyvinvointia. On tehty pitkiä työpäiviä työvälineillä, joita nuoremmat eivät tunnistaisi edes museoissa. Lapset on kasvatettu ilman subjektiivista päivähoitoa ja kodin apuvälineetkin ovat olleet vaatimattomia. Lapsille on haluttu järjestää parempi elämä niin hyvin kuin on pystytty. Itselle on toivottu helpompia vanhuuden päiviä.
Toteutuiko toive? Ei, sillä nythän se vasta ”viimeinen taisto” alkoikin. Oli kuin varkain kehittynyt koko elämän mullistava digitalisaatio.
Jos et omista tietokonetta tai et ole oppinut sitä hallitsemaan, olet tavallaan joutunut pankkipalvelujen ulkopuolelle. Rahaliikenteen hoitaminen on käynyt miltei ylivoimaiseksi. Kaikkien rahaliikenne pitää kuitenkin tapahtua pankkien kautta, sinne maksetaan eläkkeet ja sieltä pitää laskut maksettaman.
Vaan pankitpa eivät enää haluakaan ”palvella” mitättömiä sentinpyörittäjiä. Ne ovat isojen rahojen laitoksia. Sen huomaa siitä, miten asiakkaita kohdellaan. Rahakaan ei enää ole merkityksellinen kaikissa konttoreissa, vaan numerot. Pitää hallita numerot ilman konkretiaa. Alkaa käydä yli ymmärryksen.
Jos pankit edes haluaisivat palvella asiakkaitaan kunnioittavasti tai edes kelvollisesti, ne järjestäisivät istuimia kaikille jonottajille, kyllä heillä on määrä tiedossaan. Palvelutiskin ääressä voisi vielä olla istuimet asiakkaille niin kuin ennenkin.
Voisi olla vesitankki, josta saisi suun kostuketta tuntien ajaksi. Sellaisenkaan opasteen järjestäminenkään ei liene ylivoimaista, mistä jaetaan vuoronumeroita.
Ei pitäisi nöyryyttää vanhoja ihmisiä seisomaan oven suussa lakki kourassa. Rahamaailma olisi voinut kunniallisesti palvella tämän ikäluokan loppuun asti.
En moiti pankkivirkailijoita, he olivat ystävällisiä ja tekivät parhaansa. Entiseen ei enää voida palata, mutta näitä pieniä parannuksia voitaisiin tehdä, ennen kuin vanhukset pökertyvät viimeiselle taistelutantereelleen pankkisalin lattialle.
Toivotan kuitenkin niin pankinjohtajille kuin asiakkaillekin hyvää joulua ja pankissa asioiville voimia!
Elna Stjerna
kansalainen
Oulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.