Suomi on 340:llä työntekijällään kokoaan vahvempi rauhanturvaaja YK-operaatioissa, mutta ei enää suurvalta. Vielä 2000-luvun alussa suomalaisia oli pelkästään Kosovossa rauhanturvaajina yli 800.
Hallitusohjelman leikkauksista puhkesi polemiikki, vetäytyykö Suomi kansainvälisestä kriisinhallinnasta kokonaan.
Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) kertoo, että hallitus aikoo jatkaa rauhanturvaamista ja on tarvittaessa valmis uusiin YK-operaatioihin.
– Keskustelussa unohtui, että operaatioita rahoitetaan yleensä lisäbudjeteista, koska rauhanturvaamisen tarvetta ei voi maailmassa ennakoida. Uudet operaatiot ovat tällä vaalikaudella mahdollisia, puolustusministeri Niinistö painottaa Lännen Medialle.
Pariisin terrori-iskut tapahtuivat 13. marraskuuta. Presidentti ja hallitus päättivät viikkoa myöhemmin, että Suomi jatkaa Libanonissa ainakin vuodet 2017 ja 2018. Sinivalkoisten rauhanturvaajien määrä laskee 300:sta 170:ään, kun suomalais-irlantilaisen pataljoonan johtovastuu siirtyy vuoden 2016 lopussa Irlannille.
Tänä vuonna osallistuminen maksaa Suomelle noin 36 miljoonaa euroa, ensi vuonna 20 ja vuonna 2018 arviolta 23 miljoonaa.
YK:lta Libanonin Unifil-operaatio nielee vuodessa 500 miljoonaa dollaria. Maailmanjärjestö maksaa jokaisesta rauhanturvaajasta lähettäjämaalle korvauksen. Unifilissä maita on mukana 39.
Yhdysvalloilta ja Venäjältä vain 80 rauhanturvaajaa YK-operaatioissa
Ghanalainen upseeri komentaa suomalaisia, virolaisia, indonesialaisia, srilankalaisia ja tansanialaisia sulkeisissa. Yhteistä asentoa ei tahdo löytyä. Kansallisuuksia yhdistää kuitenkin pieni rooli maailmanpolitiikassa. Rauhanturvaaminen on ”pienvaltoja” varten; suurvallat rymistelevät omissa operaatioissaan, eivät YK:n alaisissa.
Yhdysvalloilta on rauhanturvaoperaatioissa eri puolilla maailmaa vain 80 ihmistä, Iso-Britannialta 290 ja Venäjältä 80. Suomi on 340:llä työntekijällään kokoaan vahvempi rauhanturvaaja, mutta ei suurvalta. Esimerkiksi Ghanalta on YK-operaatioissa 3 200, Ruandalta 6 080 ja Tyynenmeren piskuisilta Fidžisaarilta 635 työntekijää. Etelä-Libanonissa fidžiläiset suojaavat 800 metrin korkeudessa sijaitsevaa suomalaisten pääleiriä.
– Köyhemmät valtiot eivät maksa rauhanturvaajilleen kunnon palkkoja, jolloin osallistuminen saattaa olla maille keino hankkia tuloja YK:lta, arvioi vanhempi osastoesiupseeri Hannu Teittinen puolustusministeriöstä.
Saunalliseen kaksioon käsiraha rauhanturvareissulta
Suomi maksaa, minkä kaikki haastatellut vahvistavat yhdeksi motiiviksi pyrkiä Libanoniin.
– Säästin käsirahan asuntoon. Ostin juuri lomallani asunnon Nokialta, ylimmän kerroksen saunallisen kaksion. Ennen rauhanturvakeikkaa työskentelin 6,5 vuotta kokkina tamperelaisissa ravintoloissa. Eläminen vei rahat, hymyilee muonittaja Jarno Liikala, 28.
Rauhanturvaajan alin palkka on 2 148 euroa, mutta kaikkia palkkoja kuorruttaa operaatiokohtainen veroton päiväraha, joka on Libanonissa 45 euroa. Ruoan saa verovapaasti. Nettotuloista pystyy alimmillakin palkoilla säästämään tuhansia euroja.
Palkkaus nousee tehtävän vaatimustason mukaan. Ryhmän varajohtajan pohjapalkka on 2 653 euroa, upseeritasoisen tilannepäivystäjän 3 782 euroa.
Leirikaupassa myydään suklaata ja salmiakkia – mutta verovapaasti myös Marimekkoa ja Kalevala-koruja. Monet lujittavat ikävästä kärsivää ihmissuhdettaan hopealla tai kullalla.
Toisin kuin Afganistan tai Irak, Libanon ei ole ”nollaoperaatio”: kanttiinissa saa siemailla kaksi olutta.
– Eipä sitä paljon jaksa. Oluen juomisen jälkeen pitäisi olla kuusi tuntia vapaata ennen seuraavaa tehtävää, turkulainen partion varajohtaja Kalle Kuronen, 22, sanoo.
”Näen maailmaa, uutta kulttuuria ja pääsen auttamaan ihmisiä”
Unifil-joukot valvovat Etelä-Libanonissa sinistä linjaa, ”bluelineä”, joka pitää Israelin armeijan sotilaat ja shiiamuslimien Hizbollahin taistelijat enimmäkseen loitolla toisistaan.
Henkistä lujuutta vaatii kahden kuukauden yhtäjaksoinen palvelus UNP 6-50:ssä, joka on jääkärijoukkueen vahvuinen etutukikohta sinisellä linjalla, etäällä pääleirin suhteellisista mukavuuksista.
Elämä puolen hehtaarin pläntillä ja peseytyminen suihkukontissa maistuvat 22-vuotiaalle länsisuomalaiselle Iiro Aaltoselle. Hän on ensimmäisellä rauhanturvareissullaan ja heti vuoden pestillä.
– Näen maailmaa, uutta kulttuuria ja pääsen auttamaan ihmisiä eli tekemään tärkeätä työtä. Nämä ovat pääsyyt, miksi olen täällä, Aaltonen perustelee.
– Saan hyvän merkinnän ceeveehen, ylikersantti jatkaa.
Ajatuksissa siintää poliisikouluun tai armeijauralle pyrkiminen, mikä on yleistä parikymppisille rauhanturvaajille.
Päivittäinen suihkuaika on etutukikohdassa 30 sekuntia
Suomalaisten sektorin ammuttiin raketteja Israeliin viimeksi joulukuussa. Israel tervehti takaisin tykkien jylinällä.
Pelottaako israelilaisten ja Hizbollahin välissä seisominen?
– Ei pelota. Ainakaan itseäni ei ole pelottanut missään vaiheessa. Vapaa-aika kuluu punttisalilla ja elokuvia katsellen. Kavereihini olen läheltä yhteydessä sosiaalisessa mediassa. Whatsappia ja Facebookia saamme käyttää, kunhan emme operatiivisia asioita kerro.
– Vähän lihasmassaa haen salilta. Kun käytän ajan hyödyksi, saan pelimerkkejä poliisikoulun testeihin, joihin kuuluvat juoksu-, koordinaatio- ja lihaskuntotestit, Aaltonen toteaa.
Puolen hehtaarin etutukikohdassa kipitetään juoksumatolla ja päätukikohdassa leirin ympäri hiekkasäkeistä koostuvaa reunamuuria seuraillen. Hiki huuhdotaan pikaisesti; päivittäinen suihkuaika on 90 sekuntia, etutukikohdassa 30 sekuntia.
Puolustusministeri Niinistön mielestä puolen vuoden tai kokonaisen vuoden rauhanturvakeikka on erinomainen kertausharjoitus reserviläiselle. Kantahenkilökunta vastaavasti saa Libanonissa kokemusta kenttäolosuhteista ja kansainvälisestä yhteistoiminnasta.
Arabipormestarit haluavat yhteiskuviin
Niinistö ja Viron puolustusministeri Hannes Hanso astuvat tiivistunnelmaiseen Bint Jubaylin pormestarin työhuoneeseen. Tulkit kuiskivat kylien johtajien terveisiä ministereille.
– Juzii Niinistou, tulkki esittelee arvovieraan.
Hansolta pyydetään puhetta. Hän hakee rinnastuksia Viron pienestä koosta ja kipeästä lähihistoriasta. Levittää kätensä, sulkee ne – ja avaa uudelleen puheen sanomaa rytmittäen.
– Rauha on aina parempi kuin konflikti tai sota.
Pormestarit kiittelevät Unifiliä, mutta vaativat ministereitä kertomaan maailman diplomaateille, kuka on aggressiivinen ja kuka uhri. Parin kilometrin päässä Israelissa kerrottaisiin toisenlaista sanomaa.
Arabikulttuurissa kohteliaisuuksilla, syleilyillä ja elehtimisellä on arvoa. Pormestari-isännät haluavat yhteiskuviin. Kännykkäkamerat ikuistavat hetken, ja sormet muuttavat arvokuvat sosiaalisen median päivityksiksi. Hörpitään teetä, kumarretaan toisillemme, maistellaan leivoksia ja hymyillään. Ollaan ihmisiä.
