Tällä viikolla olemme saaneet jälleen lukea suomalaisten verotietoja. 500:n rikkaimman joukossa oli peräti kolme pohjoissuomalaista ja peräti 50 naista. Ei siis ole kovin erinomaiset lähtökohdat syntyä Pohjois-Suomeen ja vieläpä naiseksi. Todennäköisyys päästä korkeaan ansiotasoon on lähellä nollaa.
Tarja Halonen on istunut kaksi kautta presidenttinä, mutta noihin lukuihin verrattuna naisten tasa-arvo tai palkkaerot eivät näytä parantuneen. Naisten määrä yrittäjistä on 30 prosenttia, vaikka on tutkittu, että heidän johtamansa yritykset menestyvät paremmin kuin miesten. Suurin osa naisista kasvattaa lapsensa isoksi, ennen kuin edes perustaa yrityksen. Kotitalouksissa tehtävät työt hoituvat suurelta osin edelleen naisten toimesta ilman erilliskorvausta ja matalapalkkaisilla hoiva-aloilla suurin osa työntekijöistä on naisia. Viimeaikaisten uutisten mukaan lama pienentää erityisesti matalapalkkaisten alojen tuntimäärää.
Pari kuukautta sitten Jyväskylän yliopiston kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen esitti pohjoissuomalaisille pienempiä palkkoja. Professorin aluepoliittinen idea perustui ajatukseen, että näin pääkaupunkiseudun palkkapaineet leviäisivät koko maahan. Minun maalaisjärjelläni tilanteesta tulisi juuri päivänvastainen. Etelä-Suomen ruuhkautuminen lisääntyisi, jos pääkaupunkilaisten palkkoja nostettaisiin edelleen. Sama ajateltuna sukupuolisen tasa-arvon kannalta tarkoittaisi, että jos naisten palkkoja alennettaisiin, niin miehet saisivat entistä suurempaa palkkaa.
Onneksi olemme kuulemassa yhä voimistuvia soraääniä. Suuret optiot ja palkat koetaan häpeälliseksi, yleinen mielipide on nousemassa niitä vastaan. Niille käy pian kuin citymaastureille, jotka koetaan ympäristöhaitoiksi ja mielikuvat vaikuttavat ostopäätöksiin.
Ruotsin nuori pääministeri Fredrik Reinfeldt, 44, sanoi jokin aika sitten, että suurten yritysjohtajien riskiotto on höpöpuhetta, se on henkilökohtaista ahneutta. Kun yrityksellä menee hyvin, johto käärii voittoja, mutta kun menee huonosti, lasku lankeaa veronmaksajille. Läpinäkyvyys on mainosta, joka edellyttää, että sisältö on kunnossa. Suomessa läpinäkyvyys johti siihen, että yritykset kilpailivat keskenään palkkioiden suuruudesta.
Ensi vuonna verotietojen täyttämisessä on astumassa voimaan oikeus olla ilmoittamatta kotipaikkaa. Eduskunnan oikeusasiamies totesi lokakuussa, että asia edellyttää lainsäädännön muuttamista. Jos nyt lausuntokierroksella oleva esitys menee läpi eduskunnassa, jatkossa ei vertaillakaan kuntien rikkaimpia, vaan maakuntien rikkaimpia.
Koko Suomen kannalta muutos on pieni. Jo nyt oli selkeästi nähtävissä, että 500 rikkaimman joukosta noin 400 asui pääkaupunkiseudulla. Kuntatasolla muutos tulee olemaan suurempi. Emme enää pysty seuraamaan, asuuko läänimme rikkain Kempeleessä vai Oulunsalossa. Laki antaisi henkilökohtaista suojaa, joka inhimilliseltä kantilta on suotavaa. Näillä pohjanmaan leveyksillä suurin osa rikkaista on yksityishenkilöitä ja saisivat olla niitä jatkossakin.
Jos vuoden 2008 rikkaimpien joukossa ei näkynyt naisia, on ensi vuonna tilanne vieläkin huonompi. Vuoden kuluttua laman vaikutukset näkyvät verotiedoissa todellisina.
carita.forsman@kaleva.fi