Kolumni

Rahaa tar­jol­la

On se hyvä, että meillä on vaaleja aina silloin tällöin. Saadaan tarjolle sellaisia rahoja, joita ei muuten löydy kiven altakaan. Nytkin puolueet kilpailevat siitä, kuka tarjoaa eniten.

On se hyvä, että meillä on vaaleja aina silloin tällöin. Saadaan tarjolle sellaisia rahoja, joita ei muuten löydy kiven altakaan. Nytkin puolueet kilpailevat siitä, kuka tarjoaa eniten. Kärjessä taitavat olla demarit jollain parilla kolmella miljardilla eurolla, sitten kepu puolellatoista ja kokoomuskin miljardilla eurolla. Kaikki luvassa olevat rahat on tarkoitus käyttää ehdottoman hyviin tarkoituksiin.

Mutta mistä ne rahat otetaan? Pääperiaate on tietysti se, etteivät ne voi olla mistään pois, eivät ainakaan aikaisemmista hyvistä tarkoituksista.

Onneksi huonojakin tarkoituksia on, joten otamme sieltä. Jo perinteeksi on tullut, että ensimmäiset viisi miljardia säästetään pienentämällä puoluetukia. Sitten jatketaan vähentämällä kansanedustajien ja muiden herrojen turhaa matkustelua. Taksimatkoista otetaan vaikkapa miljardi euroa. Joutavat ne sen verran kävelemään tai edes kulkemaan metroilla, raitiovaunuilla ja busseilla, se ei paljon maksa. Seuraava miljardi säästetään, kun jätetään pois jonninjoutavat ulkomaanmatkat. Mitä opittavaa meillä muka on esimerkiksi Kanarian saarilta, Bahamalta tai Tahitilta? Ei mitään. Oslosta, Brysselistä ja Haaparannasta voisi jotain mallia löytyäkin, mutta onneksi sinne ei kukaan halua, joten ne rahat säästyvät aivan automaattisesti.

Pari miljardia säästetään kansanedustajien kulukorvauksista. Ne ovat aivan väärämielisiä, sillä mihinkäs kansanedustaja siitä kuluisi, että istuu päivät pitkät jakarandajakkaralla. Tai vaikka kuluisikin, ei kuitenkaan kulu, koska ei istu. Ehkä yhdet perspaikat diagonaalihousuihin edustajakautta kohden voidaan myöntää, mutta siinä se sitten on.

Saman tien voidaan puolittaa sekä kansanedustajien lukumäärä että palkat. Siinä säästynee karkeasti arvioiden seittemän miljardia. Tai pannaan kahdeksan saman tien, kyllä ne rikkaat pienemmälläkin pärjäävät. Muilta rikkailta voidaan ottaa saman verran rikkausverolla. Autoveron korotuksestakin saadaan kolme miljardia ja bensaverosta kaksi, ja ympäristöverosta ainakin viisitoista.

Yleisestä juhlinnasta säästyy siitäkin miljardi. Viime vuosi on ollut ja mennyt, ja silloin tärveltiin ties kuinka paljon rahaa eduskunnan satavuotisjuhlintaan. Tänä vuonna sellaista kuluerää ei enää ole, joten se säästyy. Jos liian suuret lottovoitot lopetetaan, siitäkin saadaan hyviin tarkoituksiin ehkä viisi miljardia.

Hupsista! Taisi tulla jo säästetyksi enemmän kuin oli tarpeenkaan, äkkiä laskien yhteensä 49 miljardia euroa. Mutta eipä hätää, kyllä lisärahalle reikiä riittää. Kaikkien kunnon ihmisten palkkoja voidaan korottaa 50 prosenttia ja eläkkeitä 75 prosenttia, koska ne ovat kuopassa. Siihen ei paljon rahaa kulu, kun palkat ovat pieniä ja eläkkeet vielä pienempiä. Sellaisissa summissa tuntuvatkin korotukset jäävät alle tonnin, joka ei tunnu valtion budjetissa missään.

Kun säästörahoja jää vielä jäljelle miljarditolkulla, ne voidaan käyttää kaikkien hyväksi veronalennuksiin. Niille jotka eivät maksa veroa, pitää tietysti korvata alennus jollakin tavalla, esimerkiksi veroamaksamattomuustuella.