Rahaa sääs­tä­mät­tä, laa­dus­ta tin­ki­mät­tä

Hollywood-elokuvat ovat kiitäneet melkoista matalalentoa muutaman viime vuoden ajan. Varsinkin suurtuotannot, niin sanotut blockbuster-elokuvat, tuntuvat pettävän katsojat kerta toisensa jälkeen.

Hollywood-elokuvat ovat kiitäneet melkoista matalalentoa muutaman viime vuoden ajan. Varsinkin suurtuotannot, niin sanotut blockbuster-elokuvat, tuntuvat pettävän katsojat kerta toisensa jälkeen.

Ainoa jättibudjetilla tehty elokuvasarja, joka on pitänyt lupauksensa, on uusiseelantilaisen Peter Jacksonin Taru Sormusten herrasta -trilogia. Sarjan viimeinen osa, Kuninkaan paluu, saa huomenna ensi-iltansa, mutta jo nyt on selvää, että Jacksonin suoritusta käytetään mittapuuna kaikille muille lähivuosikymmenien suurelokuville. Vaikka hän on hyvin uskollinen J.R.R. Tolkienin alkuteoksille, mukana on myös omaa ilmettä.

Peter Jackson tietää, miltä valtavan spektaakkelin pitää näyttää ja tuntua. Hän on ajatellut Sormusten herran kanssa kuten 1980-luvun hevimuusikot: mitä äänekkäämmin ja nopeammin soittaa, sen rankemmalta lopputulos kuulostaa.

Kuninkaan paluun selkärangan muodostavissa sotakohtauksissa kymmentuhatpäiset örkkiarmeijat, valtaisat sotanorsut eli olifantit ja sotaherra Sauronin käskyläiset nazgulit salpaavat hengen.

Ilmoita asiavirheestä