Vuodesta 2006 alkaen osa ammatillisen koulutuksen perusrahoituksesta tulee saavutettujen tulosten perusteella. Nykyisin oppilaitokset saavat käyttökustannuksiinsa valtionrahaa pelkästään opiskelijamäärän mukaan. Tuloksellisuudesta on tosin kolmen vuoden ajan jaettu parhaiten menestyneille ammatillisen koulutuksen järjestäjille pientä porkkanarahaa.
Mistään mullistavasta rahoituksen muutoksesta muutoksesta ei ole kyse.
"Ajatuksena on, että rahoituksesta kaksi prosenttia määräytyisi tuloksen mukaan", hallitusneuvos Timo Lankinen opetusministeriöstä sanoo.
Euroiksi muutettuna kaksi prosenttia tarkoittaa noin 20 miljoonaa euroa. Nykyinen porkkanaraha on ollut pari miljoonaa euroa.
Muutoksella tähdätään siihen, että koulutus tuottaisi osaajia paremmin niihin ammatteihin, joilla on kysyntää työelämässä. Vastaavasti opiskelijamääriä halutaan karsia aloilta, joiden työllisyys on huono.
Myöhemmin tulokseen perustuva osuus rahoituksesta saattaa edelleen nousta, jos eduskunta niin haluaa.
Oppilaitoksille muutos merkitsee sitä, että niiden on mietittävä entistä tarkemmin, millaista koulutusta tarjoavat. Tulokseen perustuva rahan saanti ei pelota koulutuksen järjestäjiä.
"Se parempi tapa, kuin aloituspaikkoihin perustuva rahoitus", yhtymäjohtaja Heikki Yli-Olli Kalajokilaakson koulutuskuntayhtymästä arvioi.
Kalajokilaakso on ollut kahtena vuonna peräkkäin Pohjois-Suomen paras ammatillisen koulutuksen järjestäjä suurten koulutuksen järjestäjien joukossa.
Päätösvalta järjestäjällä
Yli-Olli kiittelee suunniteltua tulosrahamallia etenkin siitä, että se antaa koulutuksen järjestäjälle mahdollisuuden päättää itse koulutustarjonnasta.
Samoilla linjoilla on Oulun seudun ammattiopiston rehtori Erkki Kangas. Ammattiopisto on jo aloittanut valmistautumisen uuteen rahoitussysteemiin.
"Olemme kehittämässä ennakointimallia, jossa keräämme työelämästä tietoa siitä, mitä koulutusta tarvitaan", Kangas sanoo.
Rahoitusuudistus patistaa oppilaitoksia myös yhteistyöhön. Suurille koulutuksen järjestäjille jää enemmän liikkumatilaa. Sen myötä ne voivat pitää yllä heikomminkin menestyviä aloja.
Ei niin hyvää, etteikö jotakin huonoakin. Nykyinen arviointijärjestelmä ei Heikki Yli-Ollin mielestä huomioi riittävästi jatko-opintoihin sijoittumista, vaan pääpaino on työllistymisellä. Esimerkiksi yliopistoissa opintojen syventämistä kannustetaan ja palkitaan. Tohtoriväitöksistä yliopistot kuittaavat mittavan tulosrahan.