Suomen puolustukseen on saatava lisää rahaa tai edessä on puolustusvoimiemme näivettyminen.
Tässä ovat kärjistettynä tulevaisuudennäkymät. Jo uuden hallituksen ohjelmassa ja kehyspäätöksessä asetetaan tärkeät kulmakivet seuraavalle puolustus- ja turvallisuuspoliittiselle selonteolle, jossa linjanvedot tehdään.
Puolustusministeri Seppo Kääriäinen (kesk.) korostaa, että mikään äkillinen syöksykierre ei uhkaa Suomea. Isot ongelmat tulevat eteen vasta 2010-luvulla. Tärkeää kuitenkin on, että valmistuminen aloitetaan ajoissa.
"Lähivuodet varmaan selviydymme, mutta 2010-luvun loppupuoli on jo selvästi haasteellisempi asia."
Suomen puolustusratkaisun vaihtoehdot eivät ole vain rahan lisäys tai Natoon liittyminen, Kääriäinen oikoo julkisuudessa esitettyjä näkemyksiä. "Se ei ole niin, vaan näin: rahaa lisää tai liittoutuminen ja rahaa lisää. Liittoutuminen ei tulisi halvemmaksi. Sekin toisi lisää paineita rahoitukseen."
Sellainen ajattelu ei Kääriäisen mukaan ole mahdollista, että jatketaan nykylinjalla, mutta ei tehdä resurssien turvaamiselle mitään.
"Se vaihtoehto on mahdoton ja pitemmän päälle myös vastuuton. Jos kannattaa Suomen nykyistä perusratkaisua liittoutumattomuudesta, mutta esittää samalla budjettileikkauksia, haluaa estää puolustusvoimien kehittämisen. Silloin tosiasiassa kannattaa puolustusvoimien alasajoa", puolustusministeri sanoo.
Uskottavuus kyseessä
Ydinkysymys Kääriäisen mukaan on, kuinka toteutamme itsenäistä puolustusta uskottavalla tavalla.
"Suuren haasteen muodostaa se, miten hoidamme puolustuksemme uskottavasti. Erityisesti huipputeknologinen materiaali kallistuu pienehkön maan resursseihin nähden liian kovaa vauhtia."
Kääriäinen myöntää, että yhtälö on vaikea, kun pitää yhteensovittaa kallistutuva materiaali yleiseen asevelvollisuuteen, aluepuolustukseen ja koko maan puolustukseen. "Kaikki kuuluvat yhteen."
Kääriäisen mielestä yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan puolustamisesta kiinnipitäminen on Suomen aitoa, kovaa puolustusstrategiaa, jolla on myös erittäin laaja tuki.
Asejärjestelmien huikea kallistuminen taas on "kaikkien Euroopan maitten riesa, ei pelkästään suomalaisten ongelma".
Puolustuksen uskottavuus rakentuu monista asioista samalla kertaa, Kääriäinen muistuttaa. Siihen vaikuttaa myös, mikä on kansakunnan henkinen maanpuolustustahto. Se on Suomessa korkealla.
"Uskottavuus ei ole matemaattinen suure. Siihen ei riitä pelkästään suomalaisten oma arvio tai tunne siitä, onko puolustuskykymme uskottava. Olennaisempaa on, miten ulkopuolelta arvioidaan Suomen puolustuskyky ja sen uskottavuus", Kääriäinen tähdentää.
Hänen mukaansa tilannetta pitää yrittää hallita muun muassa hankintayhteistyöllä ja olemalla mahdollisimman realistinen materiaalihankinnoissa.
Lisää rahaa maltillisesti
Nykyinen perusratkaisu on Kääriäisen mielestä Suomelle kestävä. Kyse on siitä, saadaanko jatkossa riittävästi budjettirahaa. "Jos tässä alkaa tökkiä, 2010-luvun loppupuolella ja siitä eteenpäin ollaan varmaan tilanteessa, jolloin on riski puolustusvoimien näivettymisestä", Kääriäinen varoittaa.
Hänen mukaansa on tarpeellista lähteä ajoissa ja maltillisin askelin liikkeelle resurssien kasvattamisessa. "Se on kaikki näkökohdat huomioon ottaen paras vaihtoehto. Sillä vältettäisiin ei-toivottava tilanne, näivettymiskehitys."
Seuraavassa, vuonna 2008 annettavassa puolustuspoliittisessa selonteossa joudutaan ottamaan kantaa kahteen kysymykseen: jatkaako Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana ja ovatko suomalaiset valmiita kasvattamaan puolustusbudjettia.
Mistään pikkusummista ei ole kyse. Tarkoista miljoonista puhuminen on kuitenkin ennenaikaista.
Puoluejohtajat ovat jo herttaisen yksimielisesti vakuuttaneet, että tulevalla vaalikaudella Suomi ei liity Natoon.
Myös puolustusministeri korostaa, että nykylinjalla jatkamisesta vallitsee "ylivoimainen kannatus" niin poliittisen johdon kuin kansan keskuudessa.
"Uskoisin, että seuraavaan selontekoon kirjoitetaan nykyinen linjaus, itsenäinen puolustus ja liittoutumattomuus sekä eurooppalainen yhteistyö."
Nato ei ole säästöä
Nato-optio säilyy myös jatkossa, Kääriäinen sanoo.
Sanasaivartelua hänen mielestään on, kirjoitetaanko oven auki pitäminen liittoutumiselle Nato-optiona tai edellisen, kansanedustaja Aulis Ranta-Muotion johtaman parlamentaarisen seurantaryhmän muotoilemalla tavalla, että Nato-jäsenyys on "todellinen vaihtoehto".
Selonteon yhteydessä tullaan Kääriäisen mukaan tekemään myös Nato-selvityksiä, muun muassa jäsenyyden hyödyt ja haitat käydään läpi.
Se yhtälö ei Kääräisen mukaan toimi, että liityttäisiin Natoon, mutta ei kasvatettaisi puolustusbudjettia.
"Vapaamatkustaminen ei ole mahdollista. Liittokunnan jäsenenäkin Suomi joutuisi hoitamaan tiettyjä velvollisuuksiaan, ja ennen muuta hoitamaan oman puolustuksensa itse. Kaikissa olosuhteissa täytyy lähteä siitä, että Suomi puolustaa ensisijaisesti itse itseään."
Kääriäinen lisää, että Naton uusista jäsenmaistakin näkee sen, ettei vapaamatkustajan mahdollisuutta suoda. "Ei Nato huolehdi näiden maiden puolustuksesta, vaan jokaisen maan pitää huolehtia ensisijaisesti itse itsestään. Se koskisi myös Suomea, jos liittoutuisimme. Toisin sanoen liittoutuminen ei ole säästökeino. Sekin toisi lisämaksuja
Kysymykseen tajutaanko tätä riittävästi, puolustusministeri vastaa lyhyen napakasti "ei".
Jos taas päätettäisiin sekä kasvattaa puolustusbudjettia että liittoutua, se olisi uusi poliittinen linjavalinta, Kääriäinen tähdentää.
"Kun tekee yhteenlaskua, tälle ei ole kannatusta. Suomella ei ole kiire tehdä uusia valintoja."
Tuleva kevät on tärkeä
Tuleva kevät - uuden hallituksen ohjelma ja kehyspäätökset - on Kääriäisen mukaan tärkeä kulmakivi puolustuspolitiikan linjanvedoille.
Pitääkö jo hallitusneuvotteluissa saada selvä lupaus lisärahasta?
"Selkeä linjaus, joka ei puhu miljoonamääristä", Kääriäinen edellyttää.
Hän toivoo, että päätös tehdään korkealla tasolla, puolueiden puheenjohtajien koplassa.
Mitä maalisvaalien jälkeen muodostettava uuden hallituksen ohjelmaan pitää sitten puolustuspolitiikasta kirjoittaa?
"Päälinjat mukaan lukien resurssipuoli. Tämä tulee ottaa huomioon myös kehyksissä", Kääriäinen vastaa.
Hän muistuttaa, että hallitusohjelma ja siihen välittömästi kytkeytyvä kehyspäätös muodostavat koko vaalikaudeksi lähes liikkumattoman ja muuttamattoman linjauksen.
"Hallitusohjelma on sitova perusasiakirja. Siihen vedotaan seuraavan neljän vuoden aikana. Sen perusteella edistetään tai tyrmätään asioita."