Iäkkäiden miesten orkesteri soittaa vanhan Havannan aukiolla Kuubassa. Rumpali istuu orkesterin edessä ja lyö rytmikkäästi pientä patteristoaan. Aukion nurkalla verkkaiset rakennusmiehet entisöivät pääkaupungin historiallisen keskustan arvotaloja.
Heti kun myös orkesterin solistina toimiva rumpali rekisteröi ulkomaalaisen, hän lisää volyymia ja aloittaa uuden laulun, Guantanameran. Ikivihreä, haikeata kaipuuta tihkuva Guantanamera on Fidelin (Castron) ja sikarien ohella Kuuban tunnetuin brändi. Sen vaikutus on taattu: matkailija avaa kukkaronsa ja pudottaa pesonsa orkesterin kirstuun.
Katubändi edustaa omalta osaltaan Kuubassa sallittua yksityisyrittäjyyttä. Soittajilla on viranomaisen myöntämät sertifikaatit kaulassaan. Ne takaavat yksinoikeuden musisointiin tällä aukiolla. Muut voivat vain kadehtia näitä miehiä, sillä heidän rahakirstuunsa kilahtaa välillä myös euroja ja dollareita.
Kuuba elää vahvasti romanttisen vallankumouksensa menneisyydessä. Pysähtyneisyyden aikaa on jo vaikea mitata.
Sairaus kalvaa jo arkea
Nyt kuubalaiset odottavat jotain tapahtuvan. Sunnuntaina pidettävien kansalliskokouksen ja maakuntaneuvoston vaalien uskotaan jäävän historiaan edeltäjiään merkittävämpänä. Fidel Castro on vielä ehdokkaana, mutta kaikki tietävät, että tosiasiassa Fidelin - "El Lider Maximon tai El Comandanten" - aika maan johdossa on ohi. Vallankumousjohtaja on jo pitkään ollut heikko ja sairas.
Sairaus on kalvanut pitkään myös Havannan katuja ja kuubalaisten arkea. Varsinkin nuoret, mutta myös monet iäkkäät, Fidelin kannattajat haluavat lisää vapautta ja mahdollisuuden kohentaa elintasoaan.
Vaikka kukaan ei sano ääneen, kuubalaiset tuntuvat mielessään jo hyvästelleen Fidelin. He uskovat, että tilalle nousee - kuten perustuslaissakin on säädetty - pikkuveli Raul ja että Raulin aika tuo jotain uutta. Raul Castrolla on maailmalla paha maine rautanyrkkisenä sortajana, mutta häntä pidetään myös kyvykkäänä hallintomiehenä ja ideologisempaa isoveljeään käytännöllisempänä.
"Olemme muutoksen kynnyksellä ja odotamme todellisia uudistuksia. Paluuta 1980-luvulle (aikoihin ennen Neuvostoliiton romahdusta) ei enää ole", sanovat Havannan yliopistossa tiedotusoppia opiskelevat Jandi ja Lucia Havannassa.
Neuvostoliiton kadottua 1990-luvun alussa Kuuban oli pakko kääntää talouden kurssia ja sallia esimerkiksi ulkomaiset sijoitukset ja pienimuotoinen yrittäminen. Raul Castro on antanut ymmärtää, että talouden liberalisointi jatkuisi ja julkisen talouden kasvusta osa ohjattaisiin tavallisten kuubalaisten lompakoihin. Viime vuonna Kuuban talous kasvoi 7,5 prosenttia, ja vaikka se jäikin alle10 prosentin tavoitteen, kasvu oli Latinalaisen Amerikan suurin.
"Hieman lisää vapautta ja enemmän rahaa. Emme edes halua radikaaleja muutoksia, onhan elämässämme paljon hyvääkin, esimerkiksi ilmainen koulutus ja terveydenhuolto", nuoret perustelevat tulevaisuuden toiveitaan.
Kaksi pesoa, yksi sänky
Raul Castron johtamassa Kuubassa taloutta pyöritettäisiin todennäköisesti yhdellä valuutalla. Vielä nyt kuubalaiset joutuvat temppuilemaan sisäisen ja vaihdettavan peson markkinoilla. Kuubalaisten rehellisyys ja yleensä hyvä huumorintaju ovat kovalla koetuksella, kun palkat maksetaan pesoissa, mutta kaiken haluttavan hinnat ovat vaihdettavissa pesoissa, joiden arvo on 24-kertainen.
Yliopiston professori saa 500 peson (20 euron) kuukausipalkallaan merkkifarkut valtion omistamasta muotiputiikista.
Hyvää huumorintajua vaatii myös asuminen, vaikka se onkin ilmaista ja periaatteessa ihmiset omistavat asuntonsa. Käytännössä sen voi kuitenkin myydä vain valtiolle. Asuntokannan rapistuminen ja vähäinen uudisrakentaminen varsinkin Havannassa ovat johtaneet niin valtavaan asuntopulaan, että eronneet avioparit saattavat joutua nukkumaan loppuelämänsä samassa sängyssä.
"Haluaisin erota ja aloittaa uuden elämän toisen naisen kanssa. En uskalla kuitenkaan luopua osuudestani nykyisessä asunnossa, jonka saaminen kesti 20 vuotta. Jos jokin menee pieleen uudessa suhteessa, joudun käytännössä kadulle", kertoo 51-vuotias taitelija Roberto vedellen nautinnollisesti pitkää sikariaan.
Myös Kuuban nykyisillä pienyrittäjillä on tukku toiveita uudelle hallinnolle. Yksityisravintolan suurin sallittu koko tällä hetkellä on kolme pöytää ja kaksitoista tuolia. Yksityistä majoitusta taloissaan harjoittava saa vuokrata korkeintaan kahta huonetta.
Tarkastusjärjestelmä on niin tiukka, että monen on turvauduttava korruptioon ja epärehellisyyteen.
"On lähes pakko toimia lain vastaisesti selvitäkseen. Valtion olisi annettava lisää yrittäjille vapauksia", sanoo kahden huoneen kotimajoitusta Havannassa pyörittävä Ignatio.
Hillary pelastaa?
Vastenmielisyys Yhdysvaltoja kohtaan yhdistää kuubalaisia. Kuubalaiset syyttävät mielellään vaikeuksistaan Yhdysvaltoja ja sen vaatimuksesta yhä voimassa olevaa talous- ja kauppasaartoa. Pelkona on että poliittisen vapauden oloissa Yhdysvallat toisi maahan uusliberalismin, mikä väistämättä tekisi selvää Fidel Castron rakentamista sosiaalisista turvaverkoista.
"Meillä ei ole mitään amerikkalaisia ihmisiä vastaan. Emme kuitenkaan halua amerikkalaisia tänne määräilemään elämästämme. Haluamme jatkaa Fidelin linjalla, oli se miten vaikeaa tahansa", vakuuttaa merimieheksi esittäytyvä Mario Quevara Miramarin kaupunginosassa Havannassa.
Moni kuubalainen pistää toivonsa vuoden lopulla Yhdysvalloissa pidettäviin presidentinvaaleihin.
"Toivottavasti Hillary Clinton voittaa vaalit. Ehkä sen jälkeen Yhdysvallat on valmis purkamaan kauppasaarron. Bushin (George W.) hallinto on pähkähullu ja täysin fasistinen", hän sanoo ja miltei sylkäisee sanat suustaan.