Kunta-asioiden siirtymisellä hallinnollisesti valtiovarainministeriöön on symbolista merkitystä. Kuntia koskevissa uudistuksissa nimenomaan talous on yhä ratkaisevammassa asemassa.
Hallitusohjelmaan kirjattu päätös siirtää tärkeimmät hallinnon kehittämistehtävät sisäministeriöstä valtiovarainministeriöön on hyvässä vauhdissa. Kunta-asiat, alue- ja paikallishallinto ja läänit muuttavat majaa.
Siirto tapahtuu samaan aikaan kun isoa kuntauudistusta viedään kohti käytäntöä ja kun koko aluehallinnon uudistamista on ryhdytty miettimään. Päällisin puolin byrokraattiselta vaikuttava muutos on jäänyt varsin pienelle huomiolle, vaikka sillä on selvästi myös symbolista merkitystä. Kuntien ja aluehallinnon siirtyminen valtiovarainministeriöön korostaa sitä, kuinka nimenomaan talous on ratkaiseva tekijä menossa olevissa isoissa myllerryksissä.
Kunta- ja palvelurakenneuudistus polkaistiin liikkeelle edellisen hallituksen aikana, kun kuntien taloutta koskevat yhtälöt alkoivat näyttää mahdottomilta. Tällä hetkellä tilanne on se, että kuntatalous on yleisesti ottaen kohentumassa. Verotulot ja valtionosuudet ovat olleet odotettua suuremmat. Paikkakuntakohtaiset erot ovat kuitenkin isoja, eikä kukaan tiedä vielä, millainen lasku on tulossa parhaillaan neuvoteltavasta kunta-alan palkkaratkaisusta.
Kuntauudistuksessa on lähetetty liikkeelle juna, jonka kulkua ei enää käännetä. Elokuun loppuun mennessä eli nyt alkavan viikon päätteeksi kaikkien Suomen kuntien Kainuun kokeilua lukuun ottamatta on lähetettävä ministeriöön toimeenpanosuunnitelmansa. Kysymys on tällöin joko kuntaliitoksista tai yhteistoiminta-alueista.
Sen jälkeen seuraa arviointien aika, joka sekin on eräänlainen hyppy tuntemattomaan. Kukaan ei nimittäin vielä tiedä, mitä seuraa niille kunnille, jotka eivät näytä olevan täyttämässä kuntauudistusta koskevan puitelain määräämiä tavoitteita. Ongelmia aiotaan ratkoa sitä mukaa kuin niitä tulee eteen, eikä puitelaki tarjoa mallia riitatilanteiden ratkaisuun.
Jos jokin kunta näyttää selvästi alittavan puitelain vaatimukset, siellä voidaan valmistautua odottamaan yhteydenottoa Helsingistä. Muutokset aiotaan ajaa läpi koko kuntakentän, eikä kaiken jatkuminen jossain ennallaan ole vaihtoehtojen joukossa.
Nyt noin 120 kuntaa on mukana kuntaliitoksia koskevissa selvityksissä. Kuntien työntekijöiden kannalta huomionarvoista on, että liitostilanteissa laki takaa viiden vuoden irtisanomissuojan. Jos kunta jää yksin, sellaista turvaa ei ole.
Aloitettu kuntaremontti henkilöityi edellisellä hallituskaudella vahvasti alue- ja kuntaministeri Hannes Manniseen. Nyt samaa tehtävää hoitavan Mari Kiviniemen rooli ei ainakaan vielä ole ollut yhtä näkyvä, mutta se ei merkitse vauhdin hidastumista. Koko aluehallinnon uudistamista pohtivan työryhmän on määrä antaa väliraporttinsa ensi keväänä, ja silloin lyödään pöytään suunnitelmat alueremontista.
Lähiaikoina tätä kaikkea siis patistetaan uudesta paikasta. Kysymyksessä on hallinnollinen muutos, joka ei sinänsä vaikuta paljon tehtäviin Helsingissä. Mutta toisessa päässä on eroa siinä, ottaako kuntiin yhteyttä sisä- vai valtiovarainministeriö. Uudistuksissa on kysymys ennen muuta talouksien saamisesta kuntoon, ja sellaisissa kysymyksissä valtiovarainministeriö koetaan varsinaiseksi voimaministeriöksi.
Ministeriöllä on rahojen vartijana jo melkoinen niskalenkki keskushallinnosta. Kun siihen lisätään vielä suora vastuu kunnista ja alueista, yhteen osoitteeseen on koottu paljon valtaa.