Nuorten elämää, arvoja ja asenteita luotaava tuore Nuorisobarometri 2015 nostaa esiin aihepiirin, jota pohtivat niin vanhemmat, opettajat kuin nuoret itsekin: arjessa selviytymisen. Tutkimus paljastaa yllättävän selvästi sen, kuinka iso rooli rahalla, sen riittävyydellä tai puutteella, on nuorten arjessa.
Barometrin keskeisiä havaintoja on se, että käytettävissä olevan rahan niukkuus tuottaa sosiaalista eriarvoisuutta. Ilmiö tuskin on uusi, mutta joka tapauksessa havahduttava. Tutkimustulos istuu heikosti ideaan hyvinvointivaltiosta, jossa varallisuuden ei pitäisi olla tärkein nuorten valinnan mahdollisuuksia elämässä määrittelevä tekijä.
Rahan merkitys on nuorten arjessa yllättävänkin suuri. Käytännössä rahan puute sulkee pois esimerkiksi harrastusmahdollisuuksia. Haastatelluista 15–29-vuotiaista joka kolmas kertoo jättäneensä jonkin harrastuksen aloittamatta rahapulan takia ja joka kuudes on ollut samasta syystä tapaamatta ystäviään.
Tämä tutkimustulos osuu yksiin Pelastakaa lapset -järjestön äskettäin julkaiseman selvityksen kanssa, joka tehtiin kyselytutkimuksena 7–17-vuotiaille. Selvitys kertoo esimerkiksi, että osa lapsista ei voi köyhyyden vuoksi osallistua juhliin kuten syntymäpäiville, ja samoin perheiden köyhyys näkyy lasten alttiutena tulla kiusatuksi. Tätä ilmenee esimerkiksi, jos lapsen vaatteet eivät ole viimeisen muodin mukaisia.
Se, että rahat eivät riitä kaikkeen toivottuun, on toki tavallista aikuistenkin elämässä. Ja sitä, että lapsi tai nuori ei aina saa kaikkea toivomaansa, voi pitää myös tärkeänä oppina myöhempää elämää varten.
Ilmiön varjopuoli on kuitenkin ilmeinen: lapset ja nuoret, joilla on käytettävästi niukemmin rahaa, tapaavat ystäviään harvemmin, kokevat enemmän yksinäisyyttä ja esimerkiksi harrastavat vähemmän liikuntaa.
Kaikilla näillä ilmiöillä – kaverien puutteella, yksinäisyydellä ja vähäisellä liikunnalla – on sitten seurauksensa, joista osa voi vaikuttaa pitkälle myöhempään elämään.
Yhteiskunta tuskin voi täysin tasata perheiden elintasoa edes tulonsiirroin. Nuorten lähtökohtien ja mahdollisuuksien erilaisuus taloudellisista syistä on kuitenkin ilmiö, joka vaatii muitakin toimia kuin silmälläpitoa. Suomalainen peruskoulu on paras todiste siitä, mihin yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen lapsille ja nuorille parhaimmillaan johtaa. Se on koitunut koko yhteiskunnan hyväksi.
Tällä hetkellä mahdollisuuksien tasoittamista on esimerkiksi se, että kunnat pitävät lapsille ja nuorille tarkoitettujen liikuntaharrastusten hinnat mahdollisimman alhaisina. Siihen, miten pitkälle itse itsensä rahoittavat urheiluseurat tekevät, on yhteiskunnan kuitenkin vaikeampi puuttua.
Taloudellisten kysymysten kohdalla Nuorisobarometri 2015 nostaa esiin myös yhden yksiselitteisesti myönteisen ilmiön: nuorten ympäristötietoisuus, harkitsevuus ja säästäväisyys ovat kasvussa. Etenkin kaksi viimeistä ominaisuutta ovat tärkeitä silloin kun nuoren rahat ovat tiukassa.