Läänin jakautuminen yhä rajummin kahtia kehittyvään ja köyhään osaan näkyy selvästi myös liikuntapaikkarakentamisessa. Raha menee rahan luokse sinne, missä on varaa rakentaa.
"Taloudellisesti tiukoilla olevilla Kainuun kunnilla ei ole moneen vuoteen ollut varaa ajatella liikuntapaikkojen rakentamista, kun peruspalvelujen turvaamisessakin on tekemistä muuttotappioalueella. Kasvava Oulun seutu sen sijaan rakentaa, tekee avustushakemuksia - ja myös saa valtion avustusta hankkeisiinsa ", läänin liikuntatoimentarkastaja Ulla Silventoinen sanoo.
Tänä vuonna valtio myönsi avustusta kolmeen suurempaan kohteeseen Oulun läänissä. Suurin on Jäälin liikuntahalli Kiimingissä (kustannusarvio 3,1 miljoonaa euroa), Kärsämäen urheilukentän ja kiekkokaukalon peruskorjaus (1,5 miljoonaa) ja Kajaanin liikuntapuisto, jalkapallokenttä ja katsomo (1,4 miljoonaa).
"Luulenpa, että Kajaanilla ei ole enää varaa olla aloittamatta liikuntapuistoaan tänä vuonna. Muuten Kajaani joutuisi jälleen palauttamaan valtionavustusta: viime vuonna aloittamatta jääneen ikuisuushankkeen, uimahallin, avustukseksi varatut 500 000 euroa jaettiin muihin kohteisiin, valtaosan avustuksesta sai Pitkäkankaan hiekkatekonurmi Oulunsalossa. Eli ei meillä raha käyttämättä jää", Silventoinen korostaa.
Liikuntatoimentarkastaja kehottaa taloutensa kanssa painiskelevia kuntia yhdistämään liikuntapaikkahankkeet koulupuolen suunnitelmiin sekä yhdistämään useamman kunnan voimavaroja, jos mahdollista.
"Vaikka raha on tiukalla, pitää muistaa, että sijoitus liikuntapaikkoihin saattaa olla tulevaisuudessa poissa sosiaalipalvelujen kustannuksista. Voisi melkein sanoa, että jos kunnassa valmistellaan hyvä ja perusteltu liikuntapaikkahanke, ovat mahdollisuudet saada valtion avustusta hyvät."
Valtion liikuntaneuvostossa etenee suositus uudeksi valtionavun prosenttiosuudeksi. Nykyisin kunta voi saada 20 prosenttia avustusta hankkeen kustannusarviosta, mutta osuus on nousemassa 25 prosenttiin. Erityisenä painopisteenä on lasten ja nuorten liikunta sekä terveysliikunta.
"Samalla esitetään avustuksen enimmäismäärän nostamista 750 000 euroon ja kuntien yhteishankkeissa 900 000 euroon. Tämä osaltaan auttaa kuntia tekemään rakentamispäätöksiä."
Siirtyykö Raatti
vuoden kerrallaan?
Ensi vuoden ylivoimaisesti suurin Oulun läänin liikuntapaikkasuunnitelman hanke on Raatin liikuntakeskus, jonka kustannusarvio on 18,9 miljoonaa euroa. Muita isoja ovat Heinäpään palloiluhalli (4,3 miljoonaa) ja Piippolan liikuntahalli (2 miljoonaa).
"Toinen juttu on, mitä kaupunki päättää tehdä Raatin kanssa. Se näyttää lykkääntyvän aina vaan vuodella. Ja Heinäpääkin näyttää olevan hieman kysymysmerkki", Silventoinen pohtii.
Vuoden 2007 rahoitussuunnitelmaan kunnat ovat esittäneet kaksi hanketta, joista ykköseksi on priorisoitu Raatin kakkosvaihe ja kakkoseksi Muhoksen liikuntasalin rakentaminen.
Vuonna 2008 on listalla ensimmäisenä Kuusamon monitoimihalli/jäähalli, joka perusparannushanke. Muut kolme kohdetta ovat Lumijoen yleisurheilukenttä, Kalajoen hiekkasärkkien sisäliikuntakeskus ja Kalajoen liikuntatunneli.
Kajaani uimahalli ja Oulaisten uimahalli ovat seuraavan vuoden listatut kohteet.
"Jos hiihtoliito päättää asettaa Kuusamon MM-hiihtojen Suomen ehdokkaaksi, kisoihin liittyvät rakennushankkeet edennevät ministeriön kautta. Tällöin Ruka tulisi luokitella kansalliseksi lajikeskukseksi", Ulla Silventoinen tarkentaa.
Laaja näkemys pääkallonpaikalta
Ulla Silventoinen haki liikuntatoimentarkastajan virkaan, kun se tuli alkuvuodesta avoimeksi. Edeltäjä Kai-Matti Joona siirtyi Lapin läänin liikuntatoimentarkastajaksi. Opetusministeriön liikuntayksikössä Ulla Silventoinen toimi muun muassa valtion liikuntaneuvoston pääsihteerinä.
"Perhe asui Oulussa, ja minä kuljin kuusi vuotta töissä Helsingissä. Näin tässä hyvän mahdollisuuden sekä tulla Ouluun että paneutua liikuntahallinnon alueelliseen näkökulmaan läänin tasolla. Ministeriössä isommat kuviot ja liikunnan päättäjät tulivat hyvin tutuiksi", Silventoinen kertoo ratkaisustaan.