Yleisradion radiokanavat ovat kuluneet käytössä kuten mikä tahansa ajan mukana ikääntyvä hyödyke. Uusien kanavien rakenne on ilmeisen tarkoituksenmukainen, mutta niiden nimien oppimista ei ole tehty helpoksi.
Yle on radiotoiminnassaan joutunut viime vuosina yhä tiukempaan kilpailuun televisiokanavien, paikallisradioiden ja myös mobiilipalveluiden rynnistyksessä. Kansallisen radion kanavauudistus kävikin välttämättömäksi. Edellisestä suuresta uudistuksesta on kulunut 12 vuotta. Perjantaina vihdoin paljastettu lopputulos on ilmeisen tarkoituksenmukainen.
Radiolla on eri viestintämuotojen välisessä kilpailussa omat etunsa. Autoa ajaville radio on yleensä ainoa mahdollinen tiedotusväline, mutta siltäkin osin paikallisradiot yrittävät vyöryttää ja ovat pystyneet vyöryttämään Ylen asemia. Siksi sisällön on oltava myös Ylessä laadukasta ja houkuttelevaa. Etenkin Radiomafia jäi pahasti ajastaan jälkeen.
Radionkuuntelijat näppäilevät vastaanottimistaan useimmiten kuuluville Radio Suomen. Siksi on johdonmukaista, että kanava saa Ylen suuressa radiouudistuksessa pitää nimensä toisin kuin kaikki muut kolme kanavaa, eikä sen ohjelmistoa uudisteta radikaalisti. Radio Suomen uutis- ja ajankohtaistarjonta on kiistatta kattavampi ja laadukkaampi kuin millään muulla suomalaisella kilpailijalla. Se sopiikin hyvin kanavan kohdeyleisön, yli kolmekymppisten makuun.
Jo tähän mennessä Radio Suomen illat ja viikonloput ovat olleet pitkälti juontajien vetovoiman varassa. Suuntaus vain vahvistuu. Paikallisten lähetysten edelleen laajentuessa toimittajien ammattitaidon pitää olla yhä tasalaatuisempaa, jotta kuulijat säilyvät kaikilla alueilla. Yle joutuukin panostamaan jatkuvaan koulutukseen. Sitä edellyttää myös lähetysvirta-ajattelun voimistuminen.
Monet entiset ohjelmat jatkavat. Jotkin poistuvat, ja ainakin Metsäradion ja Naisten tunnin häipyminen on jo nostattanut tunteita. Jokaisella ohjelmalla on väistämättä oma elinkaarensa, mutta kaikki kuulijat eivät tyydy siihen. Vasta aika näyttää, onko Ylen radiojohto pystynyt ideoimaan vanhojen klassikoiden tilalle parempia ohjelmia.
Uusien radiokanavien nimet vaativat totuttelua. Nimet Yle Radio 1, YLEX ja Yle Radio Q ovat vähän kuin K-kaupan kyltistä. Kirjaimiin sisältyy vaikeasti ymmärrettävä sanoma.
Ylen ykkösen korvaava Radio 1 aikoo terästää taustoittavien ja syventävien puheohjelmiensa tarjontaa. Kun kanava jatkaa draama- ja kirjallisuusohjelmiaan sekä kokeilevien ohjelmatyyppien lähetystä, pahoja vieroitusoireita tuskin ilmenee.
Radio 1 on klassiseen musiikkiin keskittyvän kaupallisen radion ohella myös tämän alan harrastajien suosikki. Sen ohella kanava muistaa jazzin, kansan-, hengellisen ja maailmanmusiikin harrastajia.
YLEX pyrkii houkuttelemaan nuorisoa Ylen kanavien käyttäjiksi. Populaarikulttuurista kiinnostuneella, liikkuvalla yleisöllä on erityisen paljon ottajia. Edeltäjällä, Radio Mafialla, oli alkuvaiheen jälkeen vaikeuksia tavoittaa kohdeyleisöään. Kuuntelijat ikääntyivät kanavan mukana.
Yle Radio Q jää ainakin toistaiseksi eteläsuomalaisten nuorten aikuisten kanavaksi, kuten edeltäjänsä Radio Aino.