Lohi tuntuu voivan Simojoessa varsin mukavasti, vaikka saaliilla ei viime vuonna päästykään juuri kehuskelemaan. Edelliskesä olikin paha pettymys harrastajakalastajille, sillä saalis putosi neljännekseen toissa vuotisesta. Kuluvana suvena lohi on tarttunut vieheisiin paremmin, tosin pitkä hellejakso pilasi keskikesän pyynnin.
Tutkijoiden mittarit osoittavat, että lohi liikkuu joessa. Muun muassa kaikuluotauksesta saadut tiedot kertovat liikenteestä.
"Tämä ei ole ehkä parhaita vuosia, mutta ei ihan huonokaan", tutkija Erkki Jokikokko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) Perämeren tutkimusasemalta Simosta luonnehtii.
Simojokeen nousevia lohia lasketaan nyt kaikuluotauksella ensimmäistä kertaa. Nelostien sillan alle joen molemmin puolin asennettu aparaatti ei poimi tilastoihin kaikkia yksilöitä, mutta se antaa hyvän kuvan kokonaismääristä.
Kaikuluotaus on uusi osa tutkimuskokonaisuutta, jossa joelle hahmotetaan kestävän kehityksen mallia.
Lähetin selässäkin
lohi on aina yksilö
Loppukesän sähkökalastukset ovat kuuluneet jo vuosia tutkijoiden työkalupakkiin. Runsas viikko sitten aloitetuilla sähkökalastuksilla selvitellään edellissyksynä syntyneiden poikasten määriä. Tänä kesänä noin kolmannes alueista on ehditty käydä läpi, ja alustavat luvut ovat aika ilahduttavia. Kosket eivät ole tyhjillään ja poikasia on tavattu taas ylhäältäkin jokivarresta.
"Poikasia on löytynyt kohtuullisesti. Tilanne ei ole ollenkaan niin paha kuin mitä viime kesän saaliiden perusteella olisi voinut pelätä", Jokikokko kertoo. Viime vuosien myönteisiä uutisia taas ovat merelle lähteneiden vaelluspoikasten määrät
Tänä kesänä tutkimusarsenaaliin on otettu myös lohien radiolähetinseuranta, jota viime vuosikymmenen lopulla kokeiltiin parina kesänä Simojoella. Valtaosin yritysten sponsorirahoilla toteutettavassa kolmivuotisessa tutkimuksessa selvitellään lohien vaelluskäyttäytymistä ja kutukäyttäytymistä. Joet kun eivät ole veljeksiä ja tavatkin vaihtelevat virran mukaan.
Yksilöitä ovat myös joessa seurattavat radiolohet. Jotkut uivat kesän mittaan jopa satoja kilometrejä, toisille riittää koskeen kotiutumisen jälkeen muutama kilometri. RKTL:n tutkija Petri Karppisen mukaan näinkin iso haarukka on tavallista.
Radiolohista ylimmäs, noin 40 kilometrin päähän Viherikoskelle kiivennyt lohi on tähän mennessä tehnyt reissun Ranuan puolella lähes 60 kilometrin korkeudella. Iso-Petäjäkoskessa hieman kuntakeskuksen yläpuolelle majoittunut radiolohi sen sijaan on tyytynyt pieniin lenkkeihin lähiympäristössä.
Radiolohia suunnannut myös Kalixjoelle
Lohien jokivaellus noudattaa kuitenkin melko tarkasti yleistä kaavaa. Alkukesän nousu hoituu vauhdikkaasti, ja nyt on vuorossa odotteluvaihe, jossa kalat tavallisesti pysyttelevät pitkä aikoja paikallaan. Syksyn alkaessa liike lisääntyy ennen kutua.
Joessa on nyt 11 radiolohta.
"Kaikki ovat jo noin puolitoista viikkoa pysytelleet samoilla alueilla", Karppinen kertoo.
Kutakuinkin puolet lähettimin varustetuista kaloista ei lähtenyt mereltä jokeen. Karppisen mukaan pääasiallisin syy tähän löytyy emokalojen pyyntipaikasta, jossa lohet saivat lähettimen selkäevänsä tyveen.
Noin neljän kilometrin päässä jokisuusta sijainnut pyydys pitääkin tulevaksi kesäksi siirtää lähemmäs jokea, Karppinen korostaa. Kun tutkimus edellisen kerran tehtiin 1998, silloin samassa paikassa pyydetyistä 13 lohesta 11 nousi jokeen.
"Joki oli tuolloin runsasvetinen ja houkutteli siten lohia paremmin nousuun."
Nyt muualle uineita radiolohia on löydetty muun muassa Kemijokisuulta, Kalixjoelta ja yksi jopa Iijoelta.