Kolumni

Ra­dioi­den mu­siik­ki­va­lin­nat eivät miel­ly­tä ny­kyi­sel­lään juuri ketään – Tar­vi­taan uu­del­leen syn­ny­tet­ty Ra­dio­ma­fia en­tis­ten nuor­ten, ny­kyis­ten kes­ki-ikäis­ten miel­ty­myk­siin

"Kun radion avaat, niin voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma...kun radion aukaisee, niin kohta raukaisee.”

"Kun radion avaat, niin voit olla varma, ei siellä soi kuin Bowie ja Karma...kun radion aukaisee, niin kohta raukaisee.” Näin riimitteli Eppu Normaali pikkuista vaille 40 vuotta sitten.

Kunpa radioissa edes soisivatkin vaikka ne Bowie ja Karma. Nyt lukemattomilla kanavillamme soivat valinnat, jotka tuskin miellyttävät ketään. Soittolistojen uskotaan viihdyttävän suuria massoja, kun soitettavat kappaleet ovat kuluneimpia vanhoja hittejä tai isojen levy-yhtiöiden kovalla painostuksella hiteiksi lanseeraamia uutuuksia.

Jutun kirjoittaja Antti Ervasti on Kalevan toimittaja.
Jutun kirjoittaja Antti Ervasti on Kalevan toimittaja.

Yleisradiokin on täysin musiikkimarkkinoiden talutusnuorassa. Siitä kertoo Radio Suomen ohjelmavirrassa soiva kotimainen musiikki, joka on koneellista pöpötystä ja suomen kieltä pahoinpitelevää ulinaa.

Tykkään Yle Suomen uutisista, ajankohtaisohjelmista, puheohjelmista ja ennen kaikkea paikallisista ohjelmista, mutta puheosuutta seuraava musiikkikappale saa useimmiten vaihtamaan kanavaa.

Rock-musiikkia laaja-alaisesti ymmärrettynä ei radiosta nykyisin kuule. Esimerkiksi Radio Rockia ei rockin ystävä voi kuunnella. Jos pitää väkinäisesti karjutusta ohutsoundisesta hevistä ja metallista, voi pitää Radio Rockista. Kun erehdyt yhden kappaleen kanavalta kuultuasi kuulemaan seuraavankin, ihmettelet, miksi sama jynkytys soitetaan uudestaan.

Suomirock-kanavassa kummastuttaa, että sen nimi on täysin sisällön vastainen. Suomipop osaa valita soittolistalleen varmasti hirveimmät uudet piipitykset tai ne aina samat vanhat hitit.

1970-luvulla Yleisradion Rinnakkaisohjelma lähetti viikon varrella joitakin toimitettuja rockin tai kevyen musiikin ohjelmia. Vuosikymmenen lopulla Soundi-lehden aloitteesta kerättiin yli 16 000 allekirjoitusta adressiin, jossa vaadittiin lisää rockia radioon. Sainpa minäkin sinne nimeni raapustaa.

Kampanja tuotti tulosta. Kesällä 1980 syntyi Rockradio, mikä moninkertaisti rockin määrän radiossa.

Kymmenen vuotta siitä ja Yle toteutti suuren radiouudistuksen kaupallisten radioiden paineessa. Radiotoiminta järjestettiin uudelleen siten, että perustettiin kokonaan uusi kanava, Radiomafia, keräämään nuoret ja nuorekkaat kuulijat. Rockradio jatkoi Rockmafia-nimisenä uuden kanavan sisällä. Puhe- ja asiaohjelmat olivat kiintoisia sekä railakkaita.

Se oli hyvää aikaa. Radiomafiaa kelpasi kuunnella sekä musiikin että muun sisällön puolesta.

Vuonna 2003 jälleen kaupallisten radioiden paineet aiheuttivat uudistuksen. Radiomafia muutettiin YleX:ksi. Kanava alkoi lähettää lasten tekemiä lastenohjelmia ja soittaa kammottavaa nuorisomusiikkia, josta rock on kaukana.

Huutakaa hep! kaikki, jotka pidätte musiikista, jota tämänhetkiset kaupalliset ja verovaroin rahoitetut radiokanavat soittavat.

Aivan. Hiljaista on.

Radio Suomesta tulee sentään joitakin musiikkiohjelmia, jotka ovat erinomaisesti toimitettuja ja sisältävät mietittyjä rock- tai popmusiikkivalintoja. Pollari – rock-etsivä, Rocktoimittajan illallinen, Suomi-rock – Jorma Hietamäki ja Levylautakunta ovat ohjelmia, joita voi onneksi kuunnella myös Yle Areenasta milloin haluaa.

Tuntimäärissä laskettuna noita ohjelmia ei taida tulla paljon enempää kuin rockohjelmia aikana ennen Rockradiota.

Nyt tarvittaisiin radiouudistus, joka lisäisi eetteriin vielä yhden valtakunnallisen Ylen radiokanavan. Radiomafia pitäisi palauttaa suurin piirtein sellaisena kuin se oli parhaina päivinään 1990-luvulla. Meitä vankasti keski-ikään ehtineitä kuulijoita taatusti riittäisi.