Radikalisoituneiden vapautuvien vankien väkivallan uhkaan on voitava varautua. Henkilösuoja on tärkeä, mutta niin on myös kansalaisten suojelu.
Vankiloissa tapahtuva radikalisoituminen herättää vakavaa huolta.
Vankien radikalisoituminen ja väkivaltainen ekstremismi ovat valitettavasti ilmiöitä, jotka ovat rantautuneet myös suomalaisvankiloihin. Väkivaltaisessa radikalisoitumisessa on kyse ihmisistä, jotka ovat vahvasti sitoutuneet aatteeseensa ja jotka ovat tarvittaessa valmiita toimimaan ideologiansa mukaisesti.
Tuoreeltaan on havahduttu siihen, että Rikosseuraamusvirasto ei voi enää vanhaan tapaan kertoa poliisille tai Suojelupoliisille oma-aloitteisesti tietojaan radikalisoituneista vangeista tai muusta riskikäytöksestä. Kyse on oikeusministeriön ja Rikosseuraamusviraston erilaisesta henkilötietolain tulkinnasta (Kaleva 28.4.).
Tietojen välittämisessä on kuitenkin kyse tärkeästä ennaltaehkäisystä. Jos vankilaviranomaisten omaehtoinen tietojen luovuttaminen poliisiviranomaisille tulkitaan lainvastaiseksi, joudutaan kestämättömään tilanteeseen. Lähtökohtaisesti yhteiskunnan on voitava suojautua ja suojella kansalaisiaan väkivaltaisen radikalismin aiheuttamalta väkivallan uhalta.
Viranomaisten tietojenvaihtoon liittyvä lainsäädännöllisiä edellytyksiä pohditaan parhaillaan oikeusministeriön asettamassa työryhmässä. Tulkinnoissa on väkivaltaisen radikalismin uhan noustua syytä käyttää maalaisjärkeä.
Kansalaisten oikeustajuun ei mahdu helposti se, miksi yhteiskunta ei saisi suojata kansalaisiaan ja varautua ääriajatteluun ajautuneiden mahdollisilta iskuilta varsinkin jos iskuja voitaisiin välttää ennaltaehkäisevällä viranomaisyhteistyöllä.
Johtopäätöksen pitäisi olla selvä. Aivan liian usein joudutaan jälkikäteen ihmettelemään, miksi asioiden annettiin luisua liian pitkälle, kun vahingot olisi voitu välttää tietoja hyödyntämällä ja riskianalyyseilla.
Väkivaltainen radikalisoituminen, jengiytyminen ja järjestäytynyt rikollisuus on tänä päivänä syytä ottaa vakavasti. Vankiloissa ääriajattelu vahvistuu herkästi toisen vangin, jengin ja rajoitettujen ulkopuolisten kontaktien myötä.
Euroopassa viime vuosina tehdyissä terrori-iskuissa tekojen takana on usein ollut entinen vanki. Vankilassa on siten on voinut tapahtua jotain, mikä on johtanut radikalisoitumiseen.
Rikosseuraamusvirasto on kehittänyt toimintatapoja, joilla radikalismia tunnistetaan ja hoidetaan. Tavallista on, että radikalisoituminen vain vahvistuu päinvastaisista yrityksistä huolimatta.
Katkeroituneet yksilöt ovat vankiloissa otollista maaperää karismaattisille johtajille. Silloin on tärkeää, että vankilaviranomaisten havainnot radikalisoituneista vangeista siirretään eteenpäin, kun vangit vapautuvat.
Rikosseuraamusviraston tuoreen raportin mukaan radikalisoitumisen suurin uhka liittyy vankeihin, jotka altistuvat radikaali-islamistisille ja toisaalta äärioikeistolaisille aatteille.
Viraston puolentoista vuoden aikana tekemässä projektissa tehtiin havainto 112 radikalisoituneesta vangista. On vaikea käsittää, miksi tiedonvaihtoa haluttaisiin rajoittaa, kun ilmiö on jo käsissä.