Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan suomalaisnuorten radikaalisuus, halu turvautua äärimmäisiin keinoihin, on kasvanut kymmenen viime vuoden aikana.
Tutkimuksessa kysyttiin 14-vuotiaiden valmiutta osoittaa mieltään esimerkiksi taloja valtaamalla, katuja sulkemalla ja seinämaalauksia tekemällä. Yhdeksän prosenttia piti luultavana tai varmana sitä, että voisi olla valmis tämänkaltaisiin laittomiin tekoihin.
Tutkimuksesta voi tehdä myös sen johtopäätöksen, että enemmän kuin yhdeksän kymmenestä kunnioittaa yhteiskunnan pelisääntöjä.
Radikalismi kuuluu olennaisena osana nuoruuteen. Siihen liittyy ehdottomuus ja oikeassa olemisen tunne.
Joka aikakausi tuottaa omat nuoret radikaalinsa, jotka uskovat asiansa oikeutukseen ja ajattelevat, että hyvän asian eteen kannattaa uhrautua ja tehdä melkein mitä tahansa.
Oikeistoradikalismi ravisutti yhteiskuntaa 1930-luvulla, vasemmistoradikalismi puolestaan 1960- ja 1970-luvuilla. Suomalainen demokratia kesti kummatkin liikehdinnät.
Nyt kuusikymmentäluvun radikaalit ovat tämän ajan konservatiiveja ja istuvat monilla talouselämän ja yhteiskunnan johtopaikoilla. Näin käy nykyradikaaleillekin.
Tutkimuksen tekijät arvioivat, että nyt havaitun radikalisoitumisen syy olisi koulussa; siinä, että koulusta puuttuu demokratia eivätkä oppilaat voi vaikuttaa asioihinsa, ja suhde opettajaankin on heikko.
Loppupäätelmä ei vaikuta kovin uskottavalta. Tämän päivän koulu on varsin keskusteleva, kun sitä vertaa tilanteeseen vuosikymmeniä sitten, jolloin koulussa ääni kulki vain ylhäältä alas. Radikalisoitumiseen tuskin löytyy yhtä yksiselitteistä syytä.