Tuula Koponen, Pentti Väistö
STT
Äärikansallismielisen Serbian radikaalipuolueen (SRS) odotettua suurempi vaalivoitto jätti Serbian poliittiseen umpikujaan. Hallituksen muodostamisesta on tulossa äärimmäisen vaikea palapeli. Parlamenttiin pääsi kolme uudistusmielistä puoluetta, mutta niiden yhteistyökyky näyttää heikolta.
SRS sai sunnuntaisissa ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa lähes 28 prosenttia annetuista äänistä, joiden turvin se nousee ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi 250-paikkaisessa parlamentissa. Puolue on ilmoittanut haluavansa hallitukseen.
Vähemmistöt putosivat
nyt parlamentista
Vaikka radikaalit eivät yltäisikään hallitukseen, ne voivat yhdessä Slobodan Milosevicin johtamien sosialistien (SPS) kanssa estää kaikki tarpeelliset uudistukset. SRS ja SPS ovat saamassa yhteensä yli sata paikkaa uuteen parlamenttiin. Tämä riittää torpedoimaan esimerkiksi Milosevicin aikaisen perustuslain uudistamisen.
Sekä Milosevic että radikaalien johtaja Vojislav Seselj valittiin parlamenttiin, vaikka he molemmat istuvat YK:n sotarikostuomioistuimessa Haagissa epäiltyinä sotarikoksista. Serbian nykyinen laki ei estä syytettyjen valintaa parlamenttiin.
Vaalien suurimpia häviäjiä olivat kansalliset vähemmistöt. Esimerkiksi Vojvodinan unkarilaiset ja Sandzakin muslimit olivat edustettuina edellisessä parlamentissa Milosevicin kaataneen ns. demokraattisen opposition DOS:n jäseninä.
DOS muodostui 18 puolueesta, mutta se hajosi sisäisiin ristiriitoihinsa. Vähemmistöt eivät liittoutuneet vaaleissa ja jäivät nyt ilman edustusta.
Uudistusmielisistä puolueista suurimmaksi nousi Jugoslavian viimeisen presidentin Vojislav Kostunican johtama Serbian demokraattinen puolue (DSS), joka saa 53 paikkaa. Seuraavaksi tuli murhatun pääministeri Zoran Djindjicin demokraattinen puolue (DS), joka oli edellisen hallituksen suurin puolue. Se saa 37 paikkaa.
Kolmas uudistusmielinen voima on uusi tulokas, talousasiantuntijoista muodostuva G17 Plus 34 paikallaan. Puoluetta johtaa entinen varapääministeri Miroljub Labus.
Lähempänä uudistajia kuin radikaaleja pidetään myös vaaliliitossa olleita monarkiaa kannattavia Serbian uudistusliikettä (SPO) ja Uusi Serbia -puoluetta (NS), jotka saivat 23 paikkaa. Monarkistit nousevat hallitusneuvottelujen vaa´ankieleksi.
SPO:n johtaja Vuk Draskovic on serbiromantikko, joka joutui politiikan sivuraiteille 1990-luvun lopulla liittouduttuaan välillä Milosevicin ja Seseljin kanssa.
Talousvaikeudet nostivat radikaaleja
Pääministeri Djindjicin murha, poliittinen riitely, hallitukseen kohdistuneet korruptio- ja väärinkäytösepäilyt sekä ennen kaikkea heikkenevä talous ovat nakertaneet serbien uskoa politiikkaan. Myös Haagin tuomioistuimen yhä uudet luovutuspyynnöt on koettu nöyryyttävinä. Kaikki nämä tekijät kasvattivat radikaalien äänisaalista.
Vahvin pääministeriehdokas on Vojislav Kostunica. Vaalikampanjassaan hän syytti Serbian vaikeuksista sosialisteja, radikaaleja sekä hallituksen pääpuoluetta DS:ää, ja linjasi nämä puolueet mahdollisen hallitusyhteistyön ulkopuolelle.
Uudistusmieliset eivät kuitenkaan saa enemmistöhallitusta ilman DS:ää, vähemmistöhallitus taas tuskin pysyisi koossa.
Länsimaat ovat painostaneet Kostunicaa hautaamaan kaunansa ja "valitsemaan tulevaisuuden".