EU-komission on määrä julkistaa lähiaikoina neljännen rautatiepaketin nimeä kantava esitys, joka tähtää rautateiden henkilöliikenteen avaamiseen kilpailulle. Toteutuessaan tämä tarkoittaa sitä, että rautateillä entisen Suomen valtion rautateiden, nykyisen VR:n yli 150 vuotta kestänyt yksinoikeus päättyy.
Tavaraliikennettä ovat voineet parin vuoden ajan harjoittaa myös muut kuin VR, mutta todelliseen kilpailuun tämä oikeus ei ole vielä johtanut. Kilpailua tavaraliikenteessä kuin myös vuosikymmenen lopulla vapautuvassa henkilöliikenteessä tulee jarruttamaan pitkään ratojen kehno kunto.
Vaikka pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitus on panemassa rahaa raideliikenteen kehittämiseen aikaisempaa enemmän, ei tämäkään riitä luomaan edellytyksiä todelliselle kilpailulle. Puutteiden korjaamisessa on kyse miljardeista euroista, eikä sellaisia rahamääriä ole luvassa näillä näkymin.
Rautatiet ovat useimmissa EU-maissa jo auki niin tavara- kuin henkilöliikenteen kilpailulle. Kilpailun kautta hautaan rataliikenteeseen tehokkuutta ja lisää tarjontaa aikana, jolloin Euroopan päätieverkot ovat pahasti ruuhkautuneet.
Kilpailun avaamista perustellaan sillä, että näin halutaan vastata paremmin asiakkaiden tarpeisiin ja nostaa palvelutasoa. Markkinataloudessa kun uskotaan markkinoiden vaikutuksesta päästävän parhaaseen tulokseen. Kilpailun mukanaan tuovan tarjonnan kasvun odotetaan johtavan myös hintojen laskuun.
Raideliikenteen ehdoton valtti on siinä, että se mahdollistaa suurten ihmisjoukkojen ja tavaramäärien kuljettamisen taloudellisesti ja ympäristöä tieliikennettä vähemmän kuormittavasti.
Suomen asema EU:ssa on siinä mielessä poikkeava, että raideleveys täällä on toinen kuin muualla Euroopassa ja että rautatieyhteyttä ei muihin EU-maihin ole muuta kuin Tornion kautta Ruotsin Haaparantaan eikä tällä välillä ole henkilöliikennettä.
Nämä tekijät yhdessä harvaan asutun maan kanssa tekevät Suomesta vähemmän kiinnostavan kilpailukohteen muissa maissa toimivien liikenteenharjoittajien silmissä.
Kilpailun kannalta suurin ongelma on siinä, että rataverkkoa ei ole ylläpidetty ja kehitetty siinä suhteessa kuin liikenteen kasvu olisi edellyttänyt. Niinpä rataverkko on paikoin heikossa kunnossa.
1990-luvun puolivälin jälkeen junamatkustajamäärä on kuitenkin lisääntynyt kolmanneksella ollen nyt 70 miljoonaa matkaa vuodessa. Tavaraliikenteestäkin koko ajan noin neljännes kulkee rataa pitkin.
VR on varautunut kilpailuun tehostamalla toimintojaan. Hiljattain se uudisti lippujensa hinnoittelua kilpailun hengessä. VR kantaa kuitenkin vanhaa valtion rautateiden taakkaa. Siitä se tuskin pääseekään irti ennen kuin sen kyvyt testataan todellisessa kilpailutilanteessa.
Tähän on kuitenkin vielä pitkä matka. Jos rataverkkoa ei saada kilpailukuntoon, kilpailun vapautumisesta tuskin koituu suurta hyötyä tavalliselle matkustajalle.