On kansantaloudellista haaskausta ylläpitää ratoja, joita pitkin ei kulje junia. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa: kääriä kiskot rullalle tai koettaa toimia niin, että liikennettä riittäisi. Jälkimmäinen vaihtoehto on ilman muuta parempi, mutta tosiasiassa monet ratayhteydet ovat uhattuina. Jossain uhka koskee vain henkilöliikennettä tai joitakin junavuoroja, jossain koko rataosuuksien olemassaoloa.
Liikenneministeri Leena Luhtanen kiirehti perjantaina korostamaan, että julkisuudessa ollut lista karsimisuhan alaisista junavuoroista on pelkkää pohdintaa siitä, miten saattaa käydä. Ratkaisevaa on, mitä hallitus päättää rataliikenteen tukimäärärahojen tasosta.
Jo tällaisenaankin listan tiedot ovat riittäneet säikäyttämään monia, täysin aiheellisesti. Esimerkiksi Kemijärven henkilöliikenteen loppuminen kokonaan olisi ankara takaisku seudun matkailulle ja muille elinkeinoille ja koettelisi pahasti Itä-Lappia, joka muutenkin on kokenut kovia. Tällainen säästö ostomäärärahoissa aiheuttaisi tuntuvaa vahinkoa toisaalla.
Joidenkin muiden junareittien lopetus ei olisi yhtä haitallista, mutta selvää on, että missään päin Suomea ei tappiollistakaan liikennettä haluttaisi vähentää. Kestävin pelastus tähän ei suinkaan ole valtion tukirahoissa vaan siinä, että ihmiset todella käyttäisivät junaa. Jos kulkijoita on kylliksi, tämä ympäristöystävällinen joukkoliikennekin on turvattu.
Käytännössämonet reitit ovat kiinni valtion tuesta. Iso tason lasku ja lakkautusrysäys ei olisi järkevää politiikkaa, ei etenkään, kun VR on vihdoin saamassa uutta kiskobussikalustoa vähäisen liikenteen reiteille. Kaluston saanti on kestänyt kohtuuttoman kauan, mutta olisi todella lyhytnäköistä lopettaa uusille kiskobusseille aiotut reitit juuri tässä tilanteessa.
Samaan aikaan on pohdittu joidenkin vähän käytettyjen ratojen lopettamista kokonaan. Tätäkin asiaa on hyvä miettiä laajemmin kuin vain kapeasta ratojen ylläpidon näkökulmasta. Esimerkiksi pohjoisessa Sallan-Kelloselän yhteys voi tulevaisuudessa avata merkittävän reitin Kuolan suuntaan.
Kainuussa taas Vuokatti-Nurmes -välin lopettaminen katkaisisi pitkän ratayhteyden Itä-Suomesta pohjoiseen, ja tällainen yhteys voi joissakin oloissa olla hyvinkin tarpeen.
Rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteestä olisi luotava Suomessa nykyistä selkeämpi kokonaisnäkemys. Kannattavuutta tarvitaan, mutta pelkät markkinapohjaiset päätökset voivat olla liian lyhytnäköisiä.
paakirjoitus@kaleva.fi