"Ihmisessä on valo, ja valo on kauneutta, jota pyrin työskentelyssäni kuvaamaan."
Näin kauniisti ajattelee ihmisestä Oulun kaupunginteatterin pukusuunnittelija Pasi Räbinä. Kauneus on mukana myös hänen näyttämöpukujensa näyttelyn otsikossa: Kauneuden paino.
Näyttely avataan tänä iltana Teatterimuseossa Helsingissä.
Räbinää askaroittaa kysymys identiteetistä, ja miten paljon ilmaisemme itsestämme pelkästään vaatteillamme. Ne ovat voimakkaita signaaleja.
"Teatteripuku on lähikuva ihmisestä. Pukusuunnittelija joutuu pureutumaan roolihenkilön identiteettiin ja kertomaan, mikä tämä ihminen on ja mikä on hänen maailmankuvansa. Se mitä vaatteillamme ilmaisemme on hyvin hienovireistä ja alitajuista", Räbinä pohtii.
"Eräs ohjaaja sanoi hienosti, että roolivaatteen merkitys on tukea henkilön minuna olemista. Ja kyllähän rooliasusta näkyy myös tekijän käsiala."
Kauneuden henki
Näyttelyn otsikossa on kauneu-den vastapainona sana paino. Kauneuden paino on mielleyhtymien leikki. Räbinä viittaa myös konkreettisesti painokankaisiin.
"Kauneus on vaikeahko käsite. Minusta kauneus on elämää ylläpitävä voima. Ihmisissä olevaa valoa täytyy pukusuunnittelijana tukea ja nostaa eikä yrittää pienentää tai peittää."
Kauneus pakenee määritelmiä. Se ei ole vain makuasia, vaan erilainen eri ihmisille myös käsitteenä ja eri aikoina.
"Kauneudessa on jotain, mikä pysäyttää ajan. Parhaimmillaan se on syvempi taso tai teema. Kauneus jäsentää koko tätä elämisen olemista", Räbinä sanoo.
"Ortodoksisuudessa käytetään termiä filokalia. Se tarkoittaa henkistä ja hengellistä kauneutta. Ehkä yritän kaikella tällä kauneudella puhua sen puolesta."
Ihan itse painettu
Räbinä on puvustanut useita Oulun oopperoita. Näyttelyssä on pukuja oopperoista Messenius ja Lucia, La Bohème ja Hoffmannin kertomukset.
Nykyään hän suunnittelee usein myös pukujen materiaalit ja painaa niissä käytetyt kankaat.
"Kymmenen vuotta sitten minua alkoi kerta kaikkiaan tympäistä ostaa valmiita kankaita. Itse painamalla saan pukujen olemuksen, kankaan struktuurin ja tunteen paremmin esille", tekijä perustelee.
Räbinän käyttämiä menetelmiä ovat etsi-, folio- ja polttopainanta sekä reservi, joka tarkoittaa kahden kankaan yhdistämistä.
"Näitä tekstiiliteollisuuden menetelmiä hyödynnetään teatteripuvuissa vielä yllättävän vähän. Siinä mielessä tämä on pioneerityötä."
"Messeniuksessa esimerkiksi halusin puvuilla luoda barokin illuusion. Onhan maailmassa upeita italialaisia ja ties minkä maalaisia valmiita brokadeja, mutta ne eivät ole välttämättä niin eläviä."
Oppiäidikseen Räbinä mainitsee Maija Forss-Pellonpään Taideteollisesta korkeakoulusta.
Näyttelyssä on esillä yksitoista erilaista Räbinän loihtimaa brokadikangasta. Niiden kuviokuoseihin Räbinä haki innoitusta ikoneista ja Bysantin taiteesta, erityisesti niiden värimaailmasta ja ornamentiikasta.
Räbinän uusin löytö on maalattu pvc-muovi ja suihkuverhot. Hoffmannin kertomuksissa hän käytti niitä Olympia-nuken ja fyysikon vieraiden puvuissa.
Muovi on niin scifi
"Scifi on kiehtonut minua jo pitkään. Muovilla saatiin yllättäen tulevaisuuden teema 1800-luvun lopun juttuun. Se oli ihan kuin tieteiselokuvan visio."
Räbinä kertoo pyrkivänsä välttämään sanomattomia sopimuksia. Ettei tehdä Cabareta tai muuta aina esitysperinteen mukaan. Silloin ei synny uutta ajattelua.
Pasi Räbinän näyttämöpukujen näyttely Kauneuden paino on esillä Teatterimuseossa Helsingin Kaapelitehtaalla 6.1.2008 asti.