Kolumni

Rääväsuita ei haluttu Suomeen 35 vuotta sitten

”Mä olen anarkian uhoaja ja lapsienne tuhoaja. Mä rääyn ja heitän herjaa vaan ja lyön nenää lattiaan.”

”Mä olen anarkian uhoaja ja lapsienne tuhoaja. Mä rääyn ja heitän herjaa vaan ja lyön nenää lattiaan.”

Näin riimitteli Mikko Saarela Eppu Normaalin ensimmäisen albumin kappaleella Rääväsuita ei haluta Suomeen vuonna 1978. Kappaleen ilkikuriset sanat kumpusivat tapahtumista samana vuonna eli näistä hetkistä tasan 35 vuotta sitten.

Nopean tapahtumasarjan tuloksena tammikuussa tuona vuonna Suomeen tulossa ollut rockyhtye Sex Pistols sai kiellon tulla maahan. Tapahtuma, jota me silloiset nuoret emme voineet kuvitella mahdolliseksi.

Nyt kun asiaa tarkastelee näin aikojen kuluttua, se tuntuu vieläkin käsittämättömämmältä.

Kaikki alkoi yhdestä lehtikirjoituksessa Suomen suurimmassa sanomalehdessä. Tarinan mukaan toimittaja sai esimieheltään käskyn kirjoittaa yhtyeestä provosoiva juttu, joka herättäisi huolen ja uhkakuvan Sex Pistolsin konsertista.

Sanomalehtiähän yhä edelleen moititaan totuuden värittämisestä, vääränlaisesta asenteellisuudesta ja suoranaisesta valheiden kirjoittamisesta. Se ei tietenkään pidä paikkansa kuin korkeintaan hyvin pieneltä osin.

Sex Pistols -kirjoituksessa oli kuitenkin törkeän räikeää tarkoitushakuista asenteellisuutta ja suoranaista valehtelua. Suomen journalismin historiassa on tuskin vastaavaan ylletty sitä ennen tai jälkeen – ainakaan sitoutumattomassa mediassa.

Kaikkein omituisinta oli, että kirjoituksella oli merkittävä vaikutus. Kävi juuri niin kuin kirjoituksessa toivottiin: lastensuojelujärjestöt, sosiaaliviranomaiset, jopa korkein valtiojohtomme ottivat onkeensa. Asiasta paisui samanlainen mediailmiö kuin nykyisistä isoista kohuista.

Bändille ei sitten myönnetty maahantulolupaa. Yhtyeen kahden jäsenen hoksattiin kärsineen huumetuomioita, mikä oli hyvä tekosyy. Monikohan ulkomainen jazz- ja rockmuusikko olisi päässyt koskaan konsertoimaan Suomeen, jos samaa periaatetta olisi noudatettu 1970-luvulla laajemminkin?

Voisiko moista tapahtua nykyään? Ei mitenkään. 1970-luvulla pelättiin ja oltiin kusi sukassa ennen kaikkea itään. Niin kuin tämä tapaus osoitti, kaiken varalta vähän länteenkin.

Huvittavaa myös oli, että Sex Pistolsin vastaiseen yhteiseen rintamaan kävivät yksissä tuumin pataporvarit, äärikristityt ja taistolaiset.

Teinistä tuntui ihmeelliseltä, miten nuo aikuiset voivatkaan olla noin uskomattoman tyhmiä. Lapsikin sen näki – nimenomaan me sen silloin näimme – että yhtye on kaikkea muuta kuin vaarallinen. Se on vain riuskaa rokkia soittava neljän nuoren miehen sakki, jonka tarkoitus on hauskuttaa yleisöään ja itseään.

Sex Pistols ei olisi koskaan edes tullut Suomeen, vaikka tätä kansakunnan pelastustehtävää ei olisi suoritettu lainkaan. Ennen määrättyä Suomen-keikkaa bändi kiersi Yhdysvalloissa, alkoi riidellä ja hajosi.

Mutta ei lopullisesti. Parikin kertaa se on kokoontunut yhteen, viimeksi reilut kolme vuotta sitten.

Silloin kiertue ulottui tänne Ouluun Teatrialle saakka. Sex Pistols oli riuskaa rokkia soittava neljän keski-ikäisen miehen sakki, joka hauskutti yleisöään ja itseään. Ja soitti paremmin kuin olisi soittanut vuonna 1978, jos olisi Suomeen päässyt.

Tosiasiassa on niitä ollut moniakin median esiin nostattamia asioita, jotka paisuttuaan ovat aiheuttaneet muutoksia asioihin. Esimerkkeinä vaikkapa vaalirahakohu ja Finnairin toimitusjohtajan Mika Vehviläisen asuntojupakka.

Erona oli vain, että vaalirahakohu pisti poliitikkojen epätasa-arvoista rahankäyttöä ruotuun, ja vaalirahoitukselle saatiin selvemmät pelisäännöt. Asuntokohukin sai isokenkäiset jarruttelemaan räikeimpiä lehmänkauppojaan.

Sex Pistolsin Suomen-keikan estämisestä ei sitä vastoin ollut kerta kaikkiaan mitään hyötyä kenellekään. Se oli historiamme turhin jupakka, joka jää syväksi häpeäksi kansakunnan muistiin.