Kaksi valokuvamallin näköistä naista ja kaksi solakkaa miestä seisoivat pidättyväisesti hymyillen kameroiden ristitulessa, kun valintaraati julkisti torstaina kirjallisuuden Finlandia-palkinnosta kilpailevat teokset.
Kaksi oli joukosta poissa: Hannu Väisänen oli Pariisissa ja Agneta Ara Meksikossa. Laura Lindstedt, Sirpa Kähkönen, Juha Itkonen ja Jari Järvelä nousivat kukin vuorollaan ylös, kun heidän teoksensa esiteltiin monisatapäiselle yleisölle Grand Casinon Fennia-salissa.
Kuuden teoksen joukosta yksi palkitaan 26 000 euron Finlandialla joulukuun neljäntenä päivänä. Valinnan tekee oululainen kulttuuritoimittaja Kaisu Mikkola, joka joutui heti ehdokkaiden julkistamisen jälkeen tiedotusvälineiden tiiviiseen tenttiin.
Mikkola asetteli sanansa tarkasti kommentoidessaan teoksia, jotka esiraati oli valinnut 94 kirjan joukosta. Hän ihmetteli Antti Tuurin ja Pirjo Hassisen teosten puuttumista. "Niistä on puhuttu kovasti."
Hän ei ole voinut lukenut kaikkia ehdokkaita, koska suomenruotsalaiset kustantajat eivät vielä eiliseen mennessä olleet lähettäneet hänelle teoksiaan. "Aion nyt lukea kaikki kuusi kirjaa rauhassa ja yritän olla oikeamielinen. Arvelen löytäväni hyvin kirjoitetun sanataideteoksen, mutta aiheenkin pitää olla mieliinpainuva. Ei mikään kertakäyttöteos."
Nuorten ahdinko heijastui romaaneissa
Esikarsinnan tehneen raadin puheenjohtaja, kirjailija Satu Koskimies kertoi, että ehdokkaita valitessaan raati kohtasi jo kauan ennen Jokelan koulun traagisia tapahtumia monta huonosti voivaa poikaa ja nuorta miestä.
"Psyykkisiä solmuja, viinaa, huumeita. Romaanin näkökulman avasi usein sisko, vieressä kärvisteli neuvoton perhe. Moni kirjailija, aikansa lapsi, on vastannut siihen mitä hänen ajassaan on tarjolla", Koskimies totesi.
Kaisu Mikkolan mielestä kaunokirjallisuus voi kuvastaa omaa aikaansa ja maailman tapahtumia jopa osuvammin kuin tietokirjallisuus.
Toiset kengät ja marsipaanihatut
Palkintoehdokkaista eniten kysymyksiä nostatti oululaissyntyisen Hannu Väisäsen omaelämänkerrallinen Toiset kengät, jonka tapahtumat sijoittuvat Oulun kasarmille.
Kaisu Mikkola kertoi tyynesti tuntevansa Väisäsen hyvin ja lukeneensa hänen kirjansa ja jopa kirjoittaneensa siitä kiittävän arvion Parnassoon.
"Tunnen minä Hannun isänkin", Mikkola naureskeli, kun häneltä kysyttiin aluepolitiikan vaikutusta valintaan. "Ehdokkaiden joukossa on monia muitakin hyviä kirjoja. Tämän enempää en niistä lausu."
Kun pääjohtaja Erkki Liikanen oli kirjadiktaattorina päättämässä Finlandia-palkinnosta, Kaisu Mikkola johti Kalevan kulttuuritoimitusta. Hän nimesi ehdokkaiden joukosta kolme teosta ja kirjoitti, että hän syö hattunsa, jos Liikanen ei valitse yhtä niistä.
Liikanen ei valinnut Mikkolan listalta.
Itsepäinen leidi ei tietenkään voinut syödä sanaansa, mutta ei oikein hattuakaan, vaikka hänellä oli niitä kaappi täynnä. Ongelmaan keksittiin luova ratkaisu. Antellin leipomossa leivottiin hirveän iso ja imelä marsipaanihattu.
Mikkolan laaja ja lojaali ystäväpiiri riensi apuun mussuttamaan vaaleanpunaista marsipaania, mutta hattu oli liian iso. Kirjallisuuden professori Liisi Huhtala sai viedä lierit "lapsille" Oulun yliopistoon.