Sota on aina julmaa ja henkisesti raastavaa, ja niin voi olla myös keskustelu sen syistä. Britanniassa kiivas väittely hallituksen mahdollisesti hatarista perusteista liittyä Irakin sotaan johti puolustusministeriön asiantuntijan David Kellyn itsemurhaan. Kelly ei kestänyt painetta, jonka aiheutti arvuuttelu Britannian yleisradioyhtiö BBC:n toukokuun lopulla julkaiseman Irak-reportaasin tietolähteestä.
Kellyn kuoleman jälkeen BBC vahvisti hänen toimineen niin sanottuna syvänä kurkkuna jutulle, jossa väitettiin maan hallituksen suurennelleen Irakin aseohjelmista saatuja tietoja. Erityisesti tiedusteluväitteet Irakin uraaniostoista Nigeristä olivat BBC:n mukaan perättömiä.
Kellyn kuolema varjostaa pääministeri Tony Blairin uraa ja lisää arvostelua sotaan liittymisestä, vaikka Blair saa hengähdystauon asetettuaan tutkimuslautakunnan selvittämään tapahtunutta. Sitä johtaa aiemmin Pohjois-Irlannin ylioikeuden puheenjohtajana toiminut lordi Hutton.
Nyt myös BBC:n johtoa röykytetään Kellyn nimen esiin nostosta. Sitä on pidetty vetäytymisenä kuolleen miehen selän taakse. Menettelyä paheksui myös Kellyn lanko Derek Wawdrey sanoen, ettei kuollut mies voi vastata väitteisiin. Irak-reportaasin syntyä tutkittaessa Kelly myönsi tavanneensa sen tehneen toimittajan, mutta kiisti olleensa tietolähde.
Jälleen kerran tuli todistetuksi, että demokratiassa on viisainta kertoa alusta pitäen koko totuus. Tosiasioiden muuntelu ja suoranainen valehtelu johtavat syvälle epäilysten suohon. Kansalaisten luottamus, poliitikkojen tärkein pääoma, rapistuu vääjäämättä.
Pääministeri Blairin ja Yhdysvaltain presidentin George W. Bushin olisi pitänyt kertoa, että sotaan Saddam Husseinia vastaan on ryhdyttävä, koska johonkin täytyy panna raja sille, mitä kansainvälinen yhteisö voi diktaattoreilta sietää. Olisi myös pitänyt odottaa, että YK antaa suostumuksensa sotatoimille.
Bush ja Blair vakuuttavat, että joukkotuhoaseita ja ainakin todisteet niiden nopean valmistuksen mahdollisuudesta löytyvät vielä Irakista. Niin voi käydä, mutta voi käydä toisinkin.
Kaikkia länsimaita rasittaa se, että maailman vahvimman maan ja myös sen läheisen tukijamaan hallitus joutuvat tilaan, jossa ne eivät pysty keskittymään täysipainoisesti vakavien ongelmien ratkomiseen. Irakin olojen vakauttaminen käy kalliiksi, niin ihmishengissä kuin dollareissa mitaten. Taakan jakajia pitäisi löytää. Bushille ja Blairille on nöyryyttävää, että mahdolliset avustajat esittävät kovia ehtoja.
paakirjoitus@kaleva.fi