Totuus on oleva kaikissa pää-asiamme.
- Juho Raappana
Näin kirjoitti Kalevan perustaja Juho Raappana lauantaina 1. heinäkuuta 1899 ilmestyneessä Kalevassa.
Tuo linjakirjoitus on edelleen, 115 vuotta myöhemmin, hämmästyttävän ajankohtainen. Jo kahdella vuosituhannella ja kolmella vuosisadalla ilmestyneen Kalevan perustehtävä on pysynyt ennallaan. Se ei muutu myöskään minun päätoimittajakaudellani.
Paperilehden rinnalle on tullut ja tulee vastakin uusia journalistisia tuotteita. Nykyisessä tietotulvassa etenkin sen on autettava lukijaa erottamaan olennainen epäolennaisesta ja fiktio faktasta.
Somen ja vihapuheen aikakaudella on ajankohtainen myös tämä Raappanan kynästä lähtenyt. ”Suomme sananvuoron toisin ajattelevillekin, mutta nimettömille hyökkäyskirjoituksille ei Kalevan palstoilla tilaa ole.”
Raappanan sanat sopivat hyvin yhteen valistusfilosofi Voltairen klassikon kanssa: ”En hyväksy mielipidettänne, mutta tulen kuolemaani saakka puolustamaan teidän oikeuttanne ilmaista se.”
Herrojen sanoihin sisältyy sananvapauden ydin. Kalevan kanavilla saa ja pitää sanoa poikkipuolisesti, olla eri mieltä, väitellä – ja olla myös samaa mieltä.
Suomessa käydään turhan vähän debattia, jossa mielipiteet, enemmän kuin niiden esittäjät, ottavat yhteen, menemättä henkilökohtaisuuksiin.
Haluan rohkaista raikasta ja railakasta keskustelua, jossa aseina ovat argumentit, eivät henkilökohtaiset tölvimiset, solvaukset saati uhkailut.
Käsite vastuullinen sananvapaus on unohtunut valitettavan monelta. Sanotaan helposti, mitä sylki suuhun tuo. Kalevallekin monet nurisevat, mikseivät heidän mielipiteensä pääse julki.
Kalevalla on sääntönsä ja arvonsa. Kun pysyy niiden sisällä, mielipiteensä saa julki.
Raappana linjasi myös, että ”koko isänmaan onni ja edistys on etusijassa”. ”Hellimpänä huolenamme” hänellä oli Oulun läänin henkinen ja aineellinen vaurastuminen.
Lääniä ei enää ole, mutta sama pala Suomea on vastakin Kalevan kiintopiste. Toimituksen omat voimat kohdistetaan tämän alueen ja etenkin Oulun seudun seurantaan.
Kaleva on sitoutumaton Pohjois-Suomen äänenkannattaja. Pohjoisen puolta pidetään ja sille tärkeitä asioita ajetaan. Itseäni epäillään vastaisuudessa varmasti milloin minkin puolueen jäseneksi. Selvyyden vuoksi jo nyt: työsopimukseni estää mihinkään puolueeseen kuulumisen.
Paljon on muuttunut Raappanan ajoista. Itsenäinen Suomi on kuulunut Euroopan unioniin jo 20 vuotta. Jäsenyys on jo itsestäänselvyys.
Puolustusliitto Naton jäsenyydestä käydään vilkasta keskustelua. Kalevan pääkirjoituksissa linjattiin jo edeltäjäni Markku Mantilan aikana tuki Suomen Nato-jäsenyydelle. Tätä pitkän tähtäimen tavoitetta ei ole syytä muuttaa.
Eri asia on, ettei Nato-jäsenyys lisäisi nykyisillä kansainvälisillä keleillä Suomen turvallisuutta. Jäsenyys edellyttää lisäksi enemmistön kansanäänestyksessä ilmaisemaa tukea.
Osin linjakirjoitus on toki vanhentunut ja hymyilyttää. Raappana kannatti esimerkiksi ”yleistä kieltolakia” ja lupasi vastauksia lainopillisiin kysymyksiin, kysymyksiä kuitenkaan julkaisematta!
Ja lopuksi omasta suhteestani Kalevaan.
Kaleva tuli pieneen kotipirttiimme Posion perille. Se ei ollut siihen aikaan ihan tavallista, Oulu ja Kaleva olivat kaukana. Opin lukemaan Kalevasta, ja muutamia asioita niiltä ajoilta jäi lähtemättömästi mieleen.
Pääkirjoitussivulla julkaistiin puolalaisjournalisti Victor Zorzan reaalisosialismiin kriittisesti suhtautuneita kolumneja. Samalla sivulla oli Antin pakinoita. Vihkoon kiinnittyi maitoliimalla huikea kuva ruotsalaismäkihyppääjästä, jonka toinen suksi oli pudonnut jalasta.
Nämä takautumat ovat hyviä osviittoja. Kalevan pitää olla vastakin paitsi luova ja luotettava myös kriittinen ja yllätyksellinen. Huumorillekin on sijansa.