Raamattu on kuvataiteilijalle ja kirjailijalle Riikka Juvoselle ehtymätön lähde. Hän löysi kertomuksiin oman värinsä ja elämän maun työskennellessään Israelissa ja Kyproksella.
Juvosella on Raamattuun oma elävöittävä lukutapansa. Pastori Irja Askola on kytkenyt Juvosen feministiseen teologiaan ja narratiiviseen teologiaan, jotka ruokkivat toisiaan.
Raamatun naisten, miesten, kuninkaiden ja suurten rakkauskertomusten jälkeen Juvonen on nyt julkaissut kaksi pientä, herkkää kirjaa Raamatun eläimistä ja kasveista.
Taiteilijan itsensä kuvittamat kirjaset sisältävät aforistisia raamatullisia ajatuksia elämästä. Ne sopivat lapsille ja aikuisille, tyynyn alle tai lahjakirjoiksi.
Varhain keväällä kukkiva narsissi on esillä vanhassa tarinassa, joka liittää kukan itserakkauteen.
Sanalla on paha kaiku. Mutta kyllä ihminen saa rakastaa itseään. Raamattu opettaa rakastamaan lähimmäistään niin kuin itseään. Rakasta itseäsi, jotta osaisit rakastaa myös lähimmäistäsi, voisi yhtä hyvin sanoa, tulkitsee kirkkotaiteen Engel-palkinnon saanut tekijä.
Juvosella on silmää ja sydäntä myös linsseille ja pavuille — ei vain koreille kukinnoille. Linssit ja pavut ovat Juvosen mielestä nöyriä kasveja.
Aina ei tarvitse tehdä näyttäviä tekoja ollakseen suuri ihminen, riittää että selviää arjesta. Elämä itsessään on uroteko.
Ei olisi mikään ihme, että Lasten Keskuksen kustantamat tiiviit, eettiset oppaat huomattaisiin jälleen vuoden kristillisen kirjan valinnoissa.
Kaikki Raamatun eläintarinat eivät kuitenkaan ole lapsille suositeltavia. Tarina Simsonista ja kolmesta sadasta villistä ketusta on Juvosen mielestä aivan liian surullinen luettavaksi Raamatusta.
Simson kiusasi vihollisiaan, naapureitaan filistealaisia polttamalla heidän viljasatonsa, hedelmätarhansa ja oliivilehtonsa kettujen avulla savuna ilmaan. Simson oli Jumalalta saanut ylivertaiset voimat, jotka piilotettiin hänen hiuksiinsa. Kostonsa jälkeen Simson nauroi partaansa.
Ei kovin esimerkillistä, mutta raadollisen inhimillistä.
Sadepäivät — myös räntäsadepäivät — sopivat lukemiseen. Riikka Juvonen on kirjoittanut ropisevan, tulvivan, valuvan, tihkuvan ja huuhtelevan sadesatukirjan, johon mahtuu karjuvia ukkospilviä, koiranilmaa, pilvilampaita ja sateenkaaria.
Sivun mittaisia tarinoita tukee taiteilijan ilmeikäs kuvitus. Hellyttävät kuvat inspiroivat katseluikäistä yksityiskohdillaan. Mangopuussa keikkuva apina ja telkänpojat ovat yli-ihania, niin kuin pikku tytöt asian ilmaisevat.
Vanha kansa tietää, että uusi lumi on vanhan surma. Satukirjan lehmä sanoo, että sade vie lumet mennessään.
Sateessa on muutakin hyvää. Se saa kasvit viheriöimään ja täyttää afrikkalaisen norsun uima-uoman. Sateen jälkeen maa on täynnä lapsia inspiroivia lätäköitä.