Kemin kaupunginteatteri: Haapoja. Teksti Jussi Kylätasku. Ohjaus Iiristiina Varilo. Lavastus ja valosuunnittelu Raisa Kilpeläinen. Puvustus Sirpa Santonen. Sävellys ja pelimanni Sami Itkonen. Rooleissa: Pekka Johansson, Sirpa Filppa, Timo Pylkkänen, Sinikka Rajantie, Jukka Lempinen, Tommi Kekarainen. Studio 20.8.
Kemin teatteri avaa Pohjois-Suomen teatterisyksyn Suomen suurimman rosvon ja murhamiehen Matti Haapojan hurjalla tarinalla.
Haapoja (1845-1895) tappoi ainakin 18 ihmistä. Hän oli myöhäinen puukkojunkkari. Kun Isontalon Antti oli Härmän kuningas, tahtoi Haapoja olla Ylistaron kuninkaana.
Murhaaja-aihe on juuri nyt ajankohtainen, kun Espoon käräjäoikeudessa setvitään vanhoja Bodominjärven surmia. Media seuraa oikeudenkäyntiä pikkutarkasti, ja siksi syyllisyyttä, motiiveja ja moraalia pohditaan monessa suomalaiskodissa aamuisin kahvin painikkeena.
Pelätystä Haapojasta tuli myyttinen sankari jo eläessään. Hän oli komeaksi kehuttu naistenmies, jolle lähetettiin kukkia ja suklaata jopa Turun Kakolaan.
Tammikuussa kuolleen Jussi Kylätaskun näytelmä antaa eväitä purkaa murhamiehen ja naistenmiehen myyttiä. Kemissä se tehdään iloisesti sirkuksen keinoin. Haapojan tarina kerrotaan samassa tyylilajissa jossa huhupörssi, viisut ja markkinarenkutukset aikoinaan sitä kertasivat.
Ohjaaja Iiristiina Varilo työryhmineen pääsee näin irti hankalasta psykologisoinnista ja moralisoinnista. Vastuu siirtyy katsojalle. Yleisölle esitetään teatteria teatterissa - tässä tapauksessa sirkuksessa - ja kukin pohtii motiiveja ja tekee päätelmät ankean lapsuuden vaikutusta itse.
"Yritämme ymmärtää, on pakko yrittää, tai muuten äiti uuden Haapojan taas synnyttää", toteaa kertojana toimiva sirkustirehtööri (Timo Pylkkänen).
Haapojaa tituleerataan näytelmässä kauniiksi eläimeksi ja yksinkertaiseksi pohjalaiseksi psykopaatiksi. Samalla tullaan kritisoineeksi sitä tapaa, jolla rikollisia kohdeltiin, päätyihän Haapojankin luuranko Helsingin anatomisen laitoksen saliin lääketieteen opiskelijoiden käyttöön.
Kemin lievästi makaaberissa esityksessä Haapojan luuranko haetaan tanssiin ja rikollinen itse pyörittää kalloaan kädessään kuin Hamlet ikään.
Iiristiina Varilo onnistuu irrottamaan kaikki vankilassa näytellyt kohtaukset sirkuksesta. Vanginvartijoiden, Haapojan ja hänen vastavoimansa Matilda Wreden kohtaukset ovat intensiivisiä, herkkiä ja vahvoja.
Näyttelijä Pekka Johansson sopii Haapojaksi, jota kehutaan komiaksi ja päätänsä muita pidemmäksi. Johansson on rauhallisuudessaan ja ilmeettömyydessään uhkaava ja pelottava. Hänen ei tarvitse pullistella kasvaakseen Haapojan mittaiseksi.
Erittäin kiinnostava on Kemin esityksen antama kuva Matilda Wredestä. Sirpa Filppa tekee vankien ystävästä rohkean uskovaisen naisen. Sen ohella hänessä korostuu vahva Haapojan ihailu. Kemin tulkinta jättää sen tunteen, että Haapoja oli henkisesti ja fyysisesti Wreden niskan päällä.
Voi olla, että joitakin katsojia kirpaisee Wreden niin avoin tarjoutuminen Haapojalle ja yritys pyssy kädessä avustaa tämä pakomatkalle Siperiaan. Kansakunnan kaapin päälle sijoitetun vankeinhoidon pioneerin nuttura varmasti tutisee tällaisesta tulkinnasta: "Ja minä kun olin vain henkireikä!"
Kemin Haapojassa ei hymistellä. Aihe on synkkä ja vakava, mutta musta huumori, sirkusmusiikki ja suorat puheet tekevät siitä nautittavaa teatteria.
Kolmantena tasona sirkuksen ja historiallisten aineksen joukossa on vielä reaalitaso.
Aivan katsojien eteen on tuotu penkit, joilla on vankilan ankeat pesuvadit ja kasvopyyhkeet. Kun näyttelijät vaihtavat roolia tai lopussa poistuvat roolista, he pesevät yleisön edessä kasvonsa. Esitys korostaa esittämisen luonnettaan. Aiheen vakavuus ei silti valu pesuveden mukana.
Kemin Haapoja pyrkii välttämään tuomitsemista, itsensä parempana näkemistä. Siinä uskotaan, että jokaisella on luuranko kaapissaan. Esitys kysyy, eikös me Haapojan kaltaisessa murhamiehessä pelätä eniten itseämme.
Haapojassa liikutaan pitkin Suomen maata ja Siperiaa. Raisa Kilpeläisen niukka mutta tyylikäs lavastus sekä pimeän ja valon vastakohtaisuutta korostavat valotilanteet saavat liikkuvan esityksen toimimaan ja tiristävät pienistäkin hetkistä esiin syviä tunnelmia.