Nyt, kun joenylityspaikan raakkuvahinkojen laajuus alkaa vihdoin selvitä, hiipinee kotiseutunikin ihmisten mieleen valtavia omantunnontuskia. Siinä joessa, jonka varrella olen kasvanut, oli myös näitä simpukoita. Emme niistä kovin välittäneet, koska niistä ei meille ollut mitään hyötyä. Niiden tyhjiä kuoria näki, kun linnut olivat syöneet niitä.
Joen yli ajettiin paljonkin matalimmista koskipaikoista silloin hevosaikaan. Mieluummin mentiin siitä kuin lähdettiin kiertämään sillan kautta pitkiä matkoja. Emme kuvitelleet koskaan aiheuttavamme samalla tällaisia vahinkoja.
Mutta elämme nyt erilaista aikaa. Silloin ei ollut maallamme valtavaa velkakuormaa. Sodasta oli selvitty suurin uhrauksin itsenäisenä. Ymmärsimmeköhän me tuohon aikaan ollenkaan tällaisia isompia asioita. Oli selvittävä köyhyyden keskellä eteenpäin. Ikäluokat olivat kolme kertaa nykyisiä suurempia. Meitä oli paljon.
Mutta anteeksi vielä kerran, kun aina ei ymmärrä minkälaisessa yhteiskunnassa me nyt elämme.
Matti Nikkilä
Liminka