Pudasjärven Sarakylällä asuva Timo Vähäkuopus laskettelee painokelvotonta tekstiä ja harppoo pitkin askelin pienessä rotkossa virtaavan puron sulaa kohti. Pitkänlinjan hirsiyrittäjä ja metsäomistaja on tuohtumuksestaan huolimatta myös huvittunut. Hän kauhoo puron sulasta vettä.
"Täältä niitä raakkuja löytyy", Vähäkuopus nauraa.
Uhanalaisten jokihelmisimpukoiden suojelu ei todellisuudessa enää naurata metsänomistajia Pudasjärvellä. Metsätalous ja ympäristösuojelu ovat joutuneet tiukasti napit vastakkain Livo- ja Kouvanjoen vesistön alueella. Raakkujen elinolojen turvaamiseksi noin 25 000 hehtaarin metsäalueiden uudisojitukset on jouduttu lähes kokonaan pysäyttämään.
Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskuksen metsäasiantuntija Pekka Kylmänen sanoo, että valtaosa alueesta on valtion omituksessa. Hankalimpaan jamaan ovat joutuneet kuitenkin yksityiset metsänomistajat, joiden palstat ovat lähimpänä vesistöjä.
Pudasjärven metsänhoitoyhdistyksen laskelmien vuoksi raakun vuoksi metsien käytölle tulleet rajoitukset ovat isoja. Alueella on noin 200 metsätilaa, joiden puuntuotto on 560 000 kuutiometriä. Metsänhoitoyhdistyksen mielestä haitoista pitäisi maksaa maanomistajille täysi korvaus. Rahat ovat pitkässä kuusessa, sillä raakun suojelussa tulkitaan vesilakia, joka ei tunne korvauksia.
Metsäkeskus nosti
kintaat pystyyn
Timo Vähäkuopus on yksi suurimmista haitankärsijöistä. Hänen tilalleen ojia on kaivettu 30 hehtaarin alalle 1960-luvulla. Muutama vuosi sitten metsiin tehtiin ensimmäisen vaiheen harvennus, jonka jälkeen puunkasvu aiottiin turvata avaamalla umpeen kasvaneet ojat. Alueelle rajoittuvissa puroissa elävien raakkujen vuoksi metsäkeskus ei halunnut lähteä viemään edes ojitussuunnitelmia eteenpäin. Uhanalaisen eliön vuoksi suunnitelmiin tarvitaan ympäristökeskuksen lausunto.
Raakkujen ja metsätalouden yhteensovittamisesta neuvoteltiin joulukuussa metsä- ja ympäristöviranomaisten kesken joulukuussa, mutta mitään viisasten kiveä asiaan ei löytynyt. Palaverissa sovittiin, että ratkaisu yritetään löytää yhteisen hankkeen kautta, jossa selvitettäisiin tarkasti raakkujen esiintymisalueet. Selvityksellä ainakin osa alueista saataisiin vapautettua metsätalouden käyttöön.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ympäristönhoitopäällikkö Timo Yrjänä sanoo, että rahaa selvitykseen ei kuitenkaan näytä löytyvän. Pääosin EU-rahoitteiseksi kaavailtu kartoitus maksaisi 100 000-200 000 euroa.
Arvokkaimmat alueet
ovat pikkupuroissa
Timo Yrjänän mukaan Livojoen raakkuesiintymät on kartoitettu tarkasti sukelluksilla 1990-luvun alussa. Kannat selvitettiin uiton jälkeisten kunnostusten vuoksi, sillä joen entisöinnissä raakkuja ei haluttu tuhota lopullisesti. Uiton helpottamiseksi tehdyissä ruoppauksissa Livojoen kanta on kutistunut muutamiin kymmeniin tuhansiin. Luonnontilassa raakkukannan arvioidaan olleen miljoonia yksilöitä.
Yrjänän mukaan alueen arvokkaimmat raakkukannat ovat juuri pienissä puroissa, joista niitä ei ole vielä kartoitettu. Lajin suojelun vuoksi puroja ei haluta kertoa julkisuuteen. Niissä jokihelmisimpukoiden on havaittu lisääntyvän sellaisilla kohdilla, jossa purojen varsia ei ole tärvelty metsien käsittelyllä.
Nykyisillä ojitusmenetelmilläkään, jossa vesistöjen humus- ja ravinnekuormaa vähennetään selkeytysaltailla, raakkujen säilymistä ei voida turvata. Metsäntutkimuslaitoksen selvitykset osoittavat, että vuotuisesta kuormituksesta vain puolet saadaan talteen. Yrjänän mukaan tämä johtuu siitä, että tulvavedet ohittavat altaat ja ottavat niiden pohjasta mukaan vielä aiemmin jääneitä aineksia.