Viime päivien ja viikkojen uutisoinnista on opittu ainakin se, että pääministeri ei saa hermostua. Yleisradion Terrafame-uutisoinnin yhteydessä pääministeri aivan oikeutetusti edellytti, että hänelle – kuten kaikille muillekin vastaavissa tilanteissa – annetaan mahdollisuus kommentoida häntä koskevaa ”uutista”. Kun se ei toteutunut, hän lähetti sähköposteja YLE:n toimittajalle.
Niinpä julkisuus käänsikin asian toiseksi uutiseksi: pääministeri halusi rajoittaa sananvapautta. Eduskunnan oppositio yhtyi kuoroon, kuten sopulit aikanaan Mauno Koiviston presidenttikaudella. Alkuperäinen uutinen unohtui. Jupakasta saatu toinen opetus niin pääministerille kuin kaikille muillekin poliitikoille oli: median kanssa kiistellessä jää aina tappiolle. Sipilä hävisi ottelun 0-2.
Toisen kummallisuuden viritti Helsingin Sanomat, Hesari viime viikonvaihteessa. Toimittaja haastatteli oikeuskansleria hänen 2014 koskevasta toimintakertomuksestaan.
Juttu hyppäytti oikeuskanslerin suoraan keskelle poliittista peliä antamalla esimerkeillään ymmärtää, että kysymys oli nykyhallituksen lainvalmistelusta. Käytettiin tismalleen samoja sanoja, mitä eräät oppositiopoliitikot. Vastauspuheet hallituksen – nimenomaan tämän hallituksen – perustamasta lainvalmistelun arviointineuvostosta ovat jääneet kuiskauksiksi yleisessä kohinassa. Sipilän hallitus hävisi 0-1.
Oikeuskansleri on aina paikalla valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvostosta annetun lain mukaan yleisistunnossa ratkaistaan muun muassa eduskunnalle annettavat lakiesitykset. Oikeuskanslerin vaikuttamisen paikka on siellä eikä julkisuudessa. Tämän takia myös oikeuskansleri hävisi 0-1.
Eräitä valtioneuvoston nykyisiä ja entisiä jäseniä kuitenkin uskon: jos oikeuskansleri nostaa valtioneuvostossa sormensa pystyyn ja sanoo painavan sanansa, perustuslain kannalta kyseenalaisen lain valmistelu pysähtyy siihen.
Hesarin jutussa esitetään aivan oikein kolme esimerkkiä nykyhallituksen huonoista laeista, joita ei sitten säädettykään. Näistä yhtä esitystä hallitus ei edes antanut, toinen kaatui perustuslakivaliokunnassa ja kolmannen hallitus veti muutoin pois. Tämä osoittanee, että lainsäädäntöjärjestelmä kuitenkin toimii.
Todettakoon vielä, että perustuslakivaliokunta – vaikka jäsenet ovatkin puolueidensa edustajia – ei toimi poliittisesti ja se tekee päätöksensä lakiesitysten perustuslain mukaisuudesta lähes aina yksimielisesti.
Monen puolueen hallitus tuo politiikkaan omat ”raakuutensa”. Tästä on esimerkkinä terveydenhuoltolain muutosten käsittely.
Kyseinen uudistus on valmistautumista sote-uudistukseen. Laki mahdollistaa järkevän, laatuun ja potilasturvallisuuteen perustuvan työnjaon sairaaloiden kesken. Se luo kaksitoista laajan päivystyksen sairaalaa jotta yksikään kansalainen ei ole liian kaukana näistä korkeatasoisista, ympäri vuorokauden toimivista osaamiskeskuksista.
Laki luo myös kiirevastaanotot terveyskeskuksiin. Nykyisin monet terveysasemat ja terveyskeskukset panevat ovensa kiinni, kun virka-aika päättyy. Onhan olemassa yhteispäivystys. Käytäntö on johtanut siihen, että yhteispäivystykset ovat toivottoman ruuhkautuneita. Kun terveyskeskuksiin nyt tulee iltaisin ja viikonloppuisin järjestettäviä kiirevastaanottoja, ruuhkat helpottuvat ja monen potilaan hoito tutulla terveysasemalla tapahtuu paljon juohevammin.
Kolmas merkittävä uudistus on sosiaalipäivystyksen tuominen terveydenhuollon päivystysten yhteyteen. Monet terveydenhuollon asiakkaat tarvitsevat myös sosiaalitoimen palveluja, esimerkiksi sairastuneen kotihoidon suunnittelua, ruokapalvelua, apua toimeentuloonsa tai päihdeongelmaansa. Näihin palveluihin ohjaaminen sujuu uudistuksen jälkeen joustavasti.
Lakiuudistus on erinomainen ja tervetullut. Siihen liittyy kuitenkin kaksi kipukohtaa. Vaasan seudun ruotsinkielisten potilaiden hoidon turvaaminen omalla kielellään sekä terveyskeskusten sairaaloiden leikkaustoiminnan supistaminen. Nämä sairaalat ovat pääosin entisiä aluesairaaloita.
Saamiensa lausuntojen jälkeen sosiaali- ja terveysministeriö teki vaihtoehtoisen mallin pienten sairaaloiden leikkaustoimintaan. Mallissa ministeriö olisi voinut tietyin edellytyksin myöntää poikkeusluvan leikkaustoiminnan jatkamiseen. Tätä asettuivat kannattamaan monet Keskustan ja Perussuomalaisten kansanedustajat. Samat edustajat kannattivat myös Vaasan lisäämistä kolmanneksitoista laajan päivystyksen sairaalaksi.
Monipuoluehallituksen raakuus on siinä, että kolmannen hallituspuolueen edustajat eivät suostuneet muuttamaan hallituksen alkuperäistä esitystä. Kokoomus voitti 1-4. Aluesairaalat, ruotsinkieliset, kepu ja perussuomalaiset hävisivät. Monipuoluehallituksen pelisääntö kun on, että erimielisyystilanteessa tuetaan alkuperäistä esitystä. Ei kai hallitus muuten pysyisi pystyssä?
Niilo Keränen on lääkintöneuvos ja kansanedustaja (kesk.) Taivalkoskelta.