Pienten puolueiden ehdokasasettelu ei ole hetkauttanut presidentinvaalien perusasetelmaa. Tarja Halosen etumatka on yhä ylivoimainen, ja jännitys kohdistuu siihen, kuka pääsee hänen kanssaan toiselle kierrokselle.
Kaikki pienet puolueet ovat asettaneet virallisesti presidenttiehdokkaansa ensi tammikuun vaaleihin. Kolmen suuren puolueen ehdokkaatkin tiedetään, vaikka keskusta, SDP ja kokoomus nimeävätkin omat presidenttikandidaattinsa vasta myöhäissyksyllä.
Vain vasemmistoliitto lähtee eduskuntapuolueista vaaleihin tälläkin kertaa lainahevosella. Puolueessa tuetaan SDP:n Tarja Halosta. Keskusta luottaa pääministeri Matti Vanhaseen ja kokoomus pankinjohtaja Sauli Niinistöön.
Monet ovat otaksuneet, että virallisten ehdokkaiden tulo kilpakentille muuttaisi presidentinvaalien perusasetelmaa. Sunnuntaina julkaistu Helsingin Sanomien gallup osoitti kuitenkin, että totuus on raaka - ja paljon raa´empi kuin mitä pienissä puolueissa on kuviteltu.
Vihreiden Heidi Hautala, kristillisdemokraattien Bjarne Kallis, RKP:n Henrik Lax sekä perussuomalaisten Timo Soini saivat tyytyä HS-Gallupissa täydellisen statistin rooliin. Heistä parhaiten selviytyi vihreiden Hautala, mutta häntäkin ilmoitti kannattavansa vaivaiset kolme prosenttia haastatelluista. Muille nelikossa jäi vain prosentti kullekin. Ehdokkaat eivät näytä yltävän lähellekään puolueidensa kannatusta.
Tässä ei ole mitään yllättävää. Suomalaiset ovat muuttaneet radikaalisti äänestyskäytöstään ja poliittista ajatteluaan suoran kansanvaalin aikana. Erityisesti vuoden 2000 presidentinvaalit vahvistivat käsitystä, etteivät äänestäjät kulje puolueiden talutusnuorassa. Sama ilmiö havaittiin myös Martti Ahtisaaren voittoon päättyneessä ensimmäisessä suorassa kansanvaalissa, jonka superyllättäjä oli pienen RKP:n Elisabeth Rehn. Hän pudotti keskustan Paavo Väyrysen toiselta kierrokselta.
Heidi Hautalan kannatuksessa pelkistyy asian ydin: Hautalan kolme prosenttia on kutakuinkin sama luku kuin hänen ääniosuutensa kuusi ja puoli vuotta sitten presidentinvaaleissa. Vain 22 prosenttia vihreiden kannattajista ilmoitti HS-Gallupissa äänestävänsä Hautalaa. Peräti 71 prosenttia vihreistä aikoo antaa äänensä Haloselle, jolle vihreiden äänet karkasivat Hautalalta myös vuonna 2000.
Pienten puolueiden taktiikka vaaleissa perustuu näkyvyyteen ja huomion herättämiseen. Ilmeisesti ne odottavat liikoja, sillä Hautalan, Kalliksen, Laxin ja Soinin näkyvyys on ollut viime viikkoina hyvä ehdokasvalintojen takia. Se ei näkynyt kyselyssä.
Kohtuuden nimissä on syytä todeta, että kyseessä on vasta väliaikatulos ja kampanjan aikana voi vielä tapahtua sellaista, joka saattaa vaikuttaa lopputulokseen. Myös HS-Gallupin tekotapa korostaa Halosen, Vanhasen ja Niinistön asemaa. HS:n kyselystä oli nimittäin pudotettu pois ei osaa sanoa -vastaukset. Ratkaisu nostaa ehdokkaiden kannatusta muihin mielipidemittauksiin verrattuna.
Siitä huolimatta ei kannata rakennella pilvilinnoja. Raaka totuus on, että vaalien perusasetelma on ollut ja on hyvin jäykkä. Halonen on ollut gallup-ykkönen vuosia, erityisesti naisten tuen takia yli puoluerajojen. Hänen kannatuksensa viittaa siihen, että peli voisi ratketa jo ensimmäisellä kierroksella. Se ei ole kuitenkaan todennäköistä.
On realistista arvioida, että vaaleissa tarvitaan kaksi kierrosta ja että ensimmäisen kierroksen suurin jännitysmomentti kohdistuu siihen, kuka toinen selviää kakkoskierrokselle Halosen kanssa.